BODYCAMPPIA

Huhhahhei.
Koko juttuhan lähti siitä kun kaverini alkoi järkätä porukkaa seuraavan haasteen luettuaan.

BodyCamp LadyPower ryhmä, jonka taustalla on BodyCampin innoittama kampanja "LadyPower "

Tytöt ja Naiset, Rouvat ja Neidit Huomio !

Kasatkaa oma 5 - 10 hengen laihdutus / Kuntoilu / Fitness ryhmä ja BodyCamp alkaa sponsoroimaan teitä teidän haasteissanne. Haku aikaa on 10.3 saakka ja perustelut lähetetään osoitteeseen info@bodycamp.eu otsikolla " LadyPower "

Liitä hakemukseen seuraavat asiat :

- Määrä
- Nimet
- Sekä hyvä perustelu

Bodycamp sponsoroi ohjelmilla, valmentajilla, vaatteilla ja monenlaisella muulla tavalla valittuja ryhmiä.

Sponsoroinnin määrä vaihtelee 50 - 100% välillä."

No mehän lähdettiin sekalaisella sakilla mukaan, ja pääsimmekin.  Juuri tuli ohjelmat ja ruokavaliot. Aloitan hommat tosissaan yövuorojen jälkeen, ja katsotaan mihin tie vie.

Tavoitteena olisi tiivistyä tiukemmaksi paketiksi.

Lihakset näkymään,  ja tuntea olonsa mukavavammaksi siinä paketissa.

Paino voisi laskea sen 5 kg. Eli vajaa kilo/kk /6kk bodycamp-haaste. Mielestäni ei paha tavoite.

Ongelmana lantiolla asuva jenkkakahva, ja huonot käsivoimat. 

Paino 72kg

pituus 170cm

hartiat 114 cm

rinnanympärys 98cm

vyötärö 81cm

lantio 96cm

reidenympärys 49cm

hauis (rentona)   33cm

Näillä mitoilla, näillä tunnelmilla lähdetään seuraavaan puoleen vuoteen.  Kerron täällä matkan varrelta missä mennään, onko tavoitteet aikataulussa ja mikä mättää. Ihan tohkeissani olen tästä mahdollisuudesta. 

Saliohjelma on tiukka, mutta ei paha. Samoin ruokavaliokin antaa joustoa. Vihaamaani kalkkunaa ei lue missään. :) ja  oikeastaan muutenkin syön tuohon tyyliin. Terveitä hiilareita ja protskua.  

No tässä täpinäpostaus, ensi kerralla jotain muuta.

Kuntoillaan ja syödään hyvin.

LUOTTAMUSPULA-AIKA

Monesti törmään siihen, etten luota ihmisiin. Perusluottamuksenihan on rikottu useaan otteeseen eri ihmisten taholta.

Aiemmin käsittelin suhdettani jumaluskoon. Menetin luottamuksen Jumalaan ja uskonnon antamaan turvasatamaan isäni kuollessa. Pieniin lapsen aivoihini ei millään mahtunut ajatus rakastavasta taivaan isästä, joka vie minulta oman isäni pois. Myöhemmin koulukiusaamisen myötä katosi ne vähäisetkin rippeen uskosta,  uskovaisperheen lasten kiusatessa ja hakatessa minua.  Samalla nujerrettiin luottamustani. Opettajiin, kavereihin ja ihmisiin.

Ensimmäinen ihmisuhteeni oli hankala, valitettavasti luotin häneen nuorena ja ei niin viisaana, ja hän osasi sen luottamuksen särkeä. Monin eri tavoin. Hänen mielestään en ollut ihmisasteikolla mitenkään korkealla, hän asetti minun edelleni äitinsä, isänsä, veljensä ja siskonsa perheineen. Hän iski kertomiani asioita vasten kasvojani vääristellen sanomaa. Ei uskonut totuutta, vaan vääristeli maailmaansa ja omaan uskomukseensa sopivaksi. Ja loppujen lopuksi, olihan vain rotta, joka joutaisi tappaa, että maailma olisi parempi paikka.

Eron jälkeen sain tukea ammatti-ihmisiltä, muutamalta ystävältäni, ja tajusin siinä hetkessä, kehen voi luottaa ja keneen ei. Hyvin pian karsin elämästäni pois ihmiset, joittten tukeen en voinut luottaa. On ollut ihmisiä, jotka omalla tavallaan käyttivät ystävyyttä omiin tarkoituksiinsa, ja kun nuo tarkoitusperät olivat täynnä, niin alkoi hiljaiselo. Loppujen lopuksi ja tiukan paikan tullen, tiesin luottavani itseeni. Minä en pettäisi itseäni.


Uudessa parisuhteessa minua kuitenkin vaivaa tietty luottamuspula. Vaikka luultavasti luotan mieheeni enemmän kuin voisi tässä tilanteessa kuvitella. Ei se ilmene mustasukkaisuutena, tai mitenkään muuten radikaalisti. En vain haluasi kuulla lupauksia, koska pelkään pettyväni. Koska olen epävarma itsestäni ja pelkään olevani riittämätön hänelle. Siis luottamus itseeni parisuhteessa on vajavainen. Olen hänelle tästä luottamuspulasta kertonut , ja toivon todella että saisin joskus 100% luottamuksen aikaan. Sen olisin tälle parisuhteelle velkaa.

Mihin minä luotan? Rakkauteen, elämän oikeaan johdatukseen vaikeissa paikoissa. Tulevaisuuteen, parisuhteeseeni, työssä osaamiseeni ja huumorin kantavaan voimaan. Niillä olen rämpinyt läpi vaikeiden aikojen. Ja suhteellisen vahvana naisena.

Liitän kuvan muratistani, kukasta/kasvista jolle minulla on suuri merkitys. Se on myös tatuoitu ihooni. Näin unta kysestä tatuoinnista, uni ja tatuointi tuli minulle elämässä vaikeaan paikkaan ja siksi muratti nousi minun elämäni symboliksi.

Ikivihreänä köynnöskasvina
 murattia pidetään kuolemattomuuden ja ikuisen elämän symbolina.Kukkien kielessä muratti viestii riippuvaisuutta sekä kestävyyttä.

AJATUKSIA LUMIPYRYSSÄ

Tuolla ikkunan takana on lumituisku. Hiukan masentava ja typerä keli. Tietää myös lumitöitä. Pidän niistä, ei siinä, mutta tahtoo tuo rakas kuntosaliharrastus kärsiä. Toisaalta, siinä kyllä tulee hiki. 

Meillä on tällä viikolla thairuokaviikko. Hyviä makuelämyksiä tehty katkarapusista, naudanlihasta ja kanasta. Katkarapuset kookoskastikkeessa ehdottomasti paras.  Perjantaina kokeillaan vielä kalaa. Resepti vielä hakusessa.

Kauheasti on eri ajatuksia päässä. Osa hyvinkin ristiriitaisia, osa taas hyvinkin selkeitä. Tänään raapustin AMK-haku paperit netissä menemään. Päivitän opistoasteisen AMK-tutkinnoksi, ja sitten aukeaa mutama jatko-opinto paikka helpommin, kuin nykyisellä tutkinnollani. Lisäksi voin opiskella uutta pätevyyttä lastensairaanhoitaja tutkintoa tukemaan.  Tuossa onkin minulle pariksi vuodeksi projektia. Opinnäytetöineen. Jos vaan pääsen opiskelemaan.

Ristiriitaiset ajatukset liittyvät lähestyvään isän syntymäpäivään. Isä kuoli ollessani 8 vuotias, ja olen monesti pohtinut, miten tuo isättömyys on vaikuttanut elämääni. Ehkä eniten kuvana, miten näen itseni naisena ja suhteessa ulkonäkööni.  Samoin vahva miehen malli on uupunut maailmastani. Minulla oli elämässä kuitenkin setäni, joka oli miehen mallina. Iso kiitos hänelle. 

Miessuhteet kerrotaan heijastavan isäsuhdetta. Ensimmäinen mieheni oli kyllä kaukana hänestä. Isäni on muistoissani iso, lämmin ja nauravainen. Ikinä ei suuttunut, vaikka aihetta ei ollut. Kertoi vitsejä, ja piti sylissä ja huolehti. Rakastava isä. Turvallinen isä. Nykyinen mieheni on tuo turvallinen ja kiltti. Ja saa minut nauramaan, vaikka kuinka yrittäisin yrmyillä ja mököttää.

Pähkäilen joskus lisää tätä teemaa. Kuitenkin isäni kuolema oli elämäni käännekohtia. Tavalla siinä hetkessä jouduin kasvamaan isoksi tytöksi, itse koen lapsuuteni loppuneen siihen. Surullinen lause. Ei kenenkään lapsuus tulisi loppua noin brutaalilla tavalla. Mutta elämä on märkä sukka, joka joskus lässähtää naamalle. 

Tuuli tuivertaa nurkissa, koirat nukkuvat ja minäkin pian. 

MASTER CHEF ja muuta suuhun pantavaa...

Seurailen tiiviisti Anthony Bourdainia. Hänellä on asenne ruokaan. Reilu ja konstailematon. Hän löytää juurikin ne paikat, jonne itsekin menisin. Mehukkaitten ruokien äärelle.

Tykkään hyvästä ruuasta. Pidän lihasta, kasviksista ja kastikkeista.
Mikään ei voita kunnon pihviä ja kasaa salaattia. Nam. Siihen reilu hyvä viini ja hyvää seuraa. Nam.

Kesällä tulee kovasti grillailtua, meillä on pihalla grillikota, jonne olisi tarkoitus asuttaa kaasugrilli. Ja savustin. Voitte vaan kuvitella mitä herkkuja voi sen jälkeen loihtia. Oih, grillikylkeä, maustettu sopivasti valkosipulilla, ja viskillä. päällä reilusti läskiä, jotta lihasta tulee juuri sopivan rapea ja murakka. Makkaraa, napsahtavaa Wilhelmiä tai Kabanossia.
Lohta savustettuna, tai siikaa. Kylkeen aurajuustopunajuurivuokaa. Makkarantekoa voisin kokeilla....

Salaattia kasvatellaan omassa pellossa, viime vuonna taisi kasvaa parhaimmillaan 4 eri sorttia. Kasvitamme myös porkkanaa,lanttua ja naurista. Ensi kesänä olisi tarkoitus perustaa ryytimaa yrteille. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin marinoida ruuat omilla yrteillä. 

Toki meillä arkena syödään tavallista perusruokaa. Paljon saamme vaikutteita itämaisesta keittiöstä. Nopeaa arkikokkaamista. Nyhjää tyhjästä. Käytämme paljon kasviksia ja mausteita. Ruoka voi poltella suussa. Se vaan pitää flunssan poissa. Lapsenikin olen opettanut mausteisille ruuille. 

Eineksiä ei käytetä. Niistä kun ei tiedä mitä ne sisältävät. Kananahkalihapullia. Yök. Maksalaatikko. Yök. Pinaattikeitto on ainoa eines mikä uppoaa. Kanamunalla, tietenkin. 

Lapsuuden ruokamuistoissa pyörii tuore ruisleipä, äidin tekemät kyljykset ja paistetut ahvenet. Kesällä on saatava uudet perunat sipulivoikastikkeella. Ne ovat ihania. 

Onneksi kohta koittaa kesä. Saa grillailla, laittaa puutarhaa ja paistatella päivää. Kesän ehdoton juoma on muuten valkoviini Sitsolla. Ja kylmä lonkeri.