TAMMIKUUTA....

Loppuvuosi 2013 meni aika kiireiseen tahtiin. Äiti sairastui, pääsi kotiinsa ja sairastui uudestaan ja joutui sairaalaan. Oma stressinsä siitäkin. Lisäksi minä joudun sairaanhoitajana selvittämänn muille sisaruksille missä mennään, pitämään äidin puolia lääkäriasioissa ja tietty selvittämään äidille, missä mennään.

Jouluna meitä olikin isompi lössi tuvassa, minun lapset, Komistuksen isä ja kolme koiraa =) Syötiin avattiin lahjoja, syötiin lisää ja oltiin yhdessä. Ihan parasta. Jouluna on mukava kuunnella Raskasta Joulua levyjä, tehdä hyvää ruokaa ja nautti lämmintä glögiä. Katsella leffoja, kyhnätä peiton alla ja nauttia rakkaitten seurasta. 

Lisäksi kiireisenä on pitänyt uusi haasteeni elämässä siitä voit  lukea tästä! Hulluhan minä olen, mutta kelle se nyt tuli uutisena =D

Perfect Home kutsuja nyt on tässä muutamat parin kuukauden aikana, sivubisnestä pitää aina tehdä. Pitää pari tempausta järjestää sen tiimoilta tässä ennen hiihtolomaa. Tuotteet on mukavia myydä ja ovat kuitenkin laadukkaita. =) Tykkään. 

Matkakuume kaukomaille vaivaa... taas, kyllä kaupunkilomakin kelpaa. Lämpöä niskoille ja luille. Aaah. Tai kyllä kelpa Dublinkin, Guinnessia ja ruokaa. 

Lisäksi kaikki nämä idiootit valtaapitävien päätökset ja suunnitelmat Suomen kansalaisten verottamisesta, ja muista asioista, saa sappea kiehumaan. Todellakin, tulevaisuuden alan näkemään itseni osalta ulkomailla, mitä järkeä on tehdä töitä Suomessa, kun vaan rankaistaan, milloin idioottimaisella autoveroehdotelmilla, milloin ruuan hinnan korotuksilla. Köyhät joutuvat syömään huonosti, saavat sydänsairauksia, aikuistyypin diabeteksen, ja siten ostamaan kalliita lääkkeitä, joihin ei ole varaa... kuolevat pois. Onko se hallituksen päämäärä, tappaa köyhät?  Ei tarvitse sitten siitäkään kansanosasta huolehtia. 
Kyllä, Kataisen ja Urpilaisen naamat vituttaa. Jos ei olisi noin kallis telkkari, niin lätkisin niitä naamoja märällä rätillä ruutuun.

Lisäksi vuodenvaihde saa miettimään muita, henkilökohtaisia asioita, mitä on elämässä on tapahtunut.  Olen ne jo hyväksynyt, mutta aina ne silti muistin syövereistä putkahtaa esille.  Muutama selvittämätön asia vaivaa, mutta ne eivät ole minusta riippuvia selvityksiä. Toinen osapuoli on lukinnut keissin omiin syövereihinsä. 

Tästä on taas mukava pötkähtää kevääseen ja kesään. Katsotaan miten mimmin käy!

Lyhdyn lämpöä teille lukijoille 

MINÄ JA MR. DISNEY

Tosielämä ei ole samanlaista satutarinaa kuin Disneyn animaatioissa.

Monet naiset ovat pienenä haaveilleet omasta prinssistä valkoisella ratsullaan ja saaneet vaikutteita Disneyn prinsessojen saduista. Your Tango -sivuston kirjoittaja Kourtney Jasonlistasi 11 valhetta, jotka Disney on antanut rakkaudesta.

Odotuksia tosirakkautta ja sielunkumppanin löytymistä kohtaan on nostatettu Jasonin mukaan näillä valheilla:

1. Rakkaus ensisilmäyksellä on erittäin normaalia ja sitä tapahtuu koko ajan.

Joo, no minä ja Komistukseni, kyllä totesin heti eka silmäyksellä, että ihana mies, mutta voiko minusta aikuisten oikeasti tykätä. Samat ajatukset oli myös Komistuksellani. Aika pian R-sana sanottiin meidän suhteessa, ja hyvä niin. Siitä oli helppoa jatkaa suhdetta.

2. Vanhempia tottelematta oleminen ja hiippailu pojan kanssa, jonka juuri tapasit, johtaa lopulta naimisiin menemiseen hänen kanssaan.

Eka liittoni oli tällä pohjalla, äitini ei pitänyt, sisarukseni olivat vastaan, ja mihin se kielto johti. Suhteeseen, joka kaatui. Ei- niin- terve suhde kasvatti minua ihmisenä. Siitä olen ylpeä. Ja lapsiani en koskaan kadu. 

3. Jokaisen tytön pitäisi haaveilla siitä, että tuntemattoman suukko on avain herättämään loputtomasta unesta (tai krapulasta).

Öh, tuntemattoman suukko piristi elämää sinkkuvuosina. =D mitäpä tuohon sanomaan. Ihan jees tulla pussatuksi. 

4. Eläimiin sekaantuminen tarkoittaa oman sielunkumppanin löytämistä – eikä siitä joudu pidätetyksi.

Hehee, kyllä Nelly on ihan kuin minä, ja Ransu ihan kuin Komistus. Mutta ei siinä mitään seksuaalista ole!

5. Löydät sen oikean ensimmäisellä kerralla ja elättä onnellisena elämänne loppuun asti.

Toista kierrosta mennään ja parempi myöhään, kuin ei ollenkaan. Elämän suuri rakkaus kannattaa ottaa vastaan kun se tulee. Muuten voi jotain ihanaa voi jäädä kokematta. Järkiliitto ei kanna, tai jolle se sopii niin olkoon vaan.

6. Tähdiltä toivominen toteuttaa unelmat – ei kova työ.

Miksi et voi toivoa tähdeltä? Mitä siinä menettää? Toki kova työ auttaa eteenpäin. Mutta kyllä minä olen tähdeltä toivonut ja saanut unelmia toteen.

7. Jos joudut teeskentelemään, että olet jotain muuta kuin olet saadaksesi miehen huomion, tee se.

No joo, kyllähän me teeskennellään, vedetään roolia. On ripsiväriä, on tekohiuksia, on meikkiä. Kyllähän sinä aluksi vedät roolia, hurmataksesi miehen. Mutta kyllä hetken jälkeen alkaa oma itse kaivautua roolin läpi. Sitten suhde joko jatkuu tai ei jatku. 

8. Kun olet pohjalla, tapaat elämäsi rakkauden. Ja hän on se, joka nostaa läheisriippuvaisen itsesi ylös ja korjaa ongelmasi.

Miksi ei voisi rakastua pohjalla ollessa? Miksi ei voi kokea hetkenkään hurmaa, laastaria tms. Onko se jotenkin väärin? Miksi ei voi kokea jotain mukavaa, kun rypee elämän mudissa? Ihme juttu, pitääkö sitä jäädä sinne kaivon pohjalle marttyyriksi? Hauskan pitäminen on sallittu!

9. Älä suunnittele eläväsi millään lailla jännittävää tai tyydyttävää elämää ennen kuin prinssisi saapuu. Hän löytää sinut, ei toisin päin.

Hah, kyllä minun prinssi minut löysi, kirjaimellisesti! Mutta elämäni oli ihan mukavaa ja tyydyttävää ilmankin, siitä tuli vaan täydempi hänen kanssaan. 

10. Itsesi erityiseksi tekevistä persoonallisuuksista/taidoista/osaamisista luopuminen on ihan ok saadaksesi olla miehen kanssa. Hän ei välitä kuinka tyhmä olet, kunhan olet nätti.

Ei ole tarvinnut luopua. Olen ihan nätti, ihana, seksikäs ja höpsö. Siis mieheni mielestä. Ja siksi minua rakastaa hän. Pitää minusta kokonaisuudessaan. Jopa minun mökötysillekin nauraa....

11. Ei tarvita muuta kuin suukko, tanssi tai duetto tietääkseen, onko kyseinen mies Se Oikea.

No, jos mies pussaa kuin limanuljaska, niin voiko se olla Se OIkea? EI, jos minulta kysyt. Tanssi sujuu hyvin, ja laulu on aikamoista huhuilua, mutta hyvältä se kuulostaa. Muista jutuista nyt puhumattakaan, Kyllä, suukko on tärkeä asia. 

Lähde: Your Tango

ONNI ON ELÄÄ JA ANTAA TOISTEN ELÄÄ

Minusta on surullista että ihmiset kangistuvat tiettyyn ajattelumalliin, eikä voi edes kurkistaa kolikon kääntöpuolta. Joillekin tämä tapa katsoa elämää on muuttunut maniaksi.

Tietyllä tapaa ymmärtää näitä ihmisiä. Se on tapa purkaa ahdistuneisuutta, kontroilla elämää, joka voi olla jollain tapaa sekasorrossa. Itse pidin itseäni kasassa vaikeina vuosina avioliitoni aikana pitämällä pedanttia järjestystä kaapeissa. Mausteetkin olivat aakkosjärjestyksessä. Aivoni sekasorto pysyi ajatusten takana, kun keskityin mielestäni oleellisen. Ja kun pysähdyin ajattelemaan hetkeksi elämääni ja sitä miten turhaan asiaan kulutan aikaa, elämäni pyörähti isolla rattaalla eteenpäin ja koskaan en ole tuota hetkeä katunut.

Säälittävää onkin, ettei maanisesti ajattelevat mustavalkoihmiset näe kaikkia värejä. Oikean mielipiteen takana seisovilla uupuu kyky upota toisen ihmisen sielunmaailmaan, taito oppia toisen elämästä ja ehkä kyky nauttia elämän monimuotoisuudesta ja arvoista. Ennen kaikkea kunnioitus toisen elämäntapaa kohtaan.

Ehkä myös tiukasti omasta peitosta kiinni pitäminen, on pelko, että se kolikon toisen puolen maailma onkin jotain ihanaa, jota ei ansaitse, ja on parempi näännyttää itsensä arvoilla, jotka on itselleen aivopessyt, ja arvoilla jotka kokee oikeaksi ja haluaa sen toisille myydä ainoana oikeana elämänä. Tällä aivopesutekniikalla voi tuhota jotain hvyää ja olemassaolevaa, mutta silmälaput peittävät tuon ja pidät sitä tekoasi oikeutettuna, koska omat arvosi ovat ne tärkeimmät.

Mitä järkeä? Maailmassa on paljon sitä mitä et voi muuttaa, taistelu tuulimyllyjä vastaan on energiaa syövää,  Maailmaa voi ja pitää parantaa ruohonjuuritasolla, auttaa omat asiat selväksi ja sitten auttaa niitä, jotka ovat rakkaita ja tärkeitä, sitten voi jatkaa maailman pelastamista.

Maailmassa on paljon muutakin kuin uskonto, ruokavalio, urheilu, ulkomuoto ja sukupuolinen suuntaus, Pikkuhiljaa ei  jaksa olla suvaitsevainen ja antaa armon käydä oikeudesta. On vain pudotettava giljotiinin terä niskaan ja kohdattava realiteetit. Ei kaikki jaksa, ja jopa ne lähipiirisi toisinajattelijat kaikkoavat kauemmas, henkisesti ja jopa fyysisesti. Sitten olet tavoittanut tuloksen, ympärilläsi on vai ne jotka ajattelevat kuten sinä.

Onko elämä sitten mukavaa, jos kaikki ovat samanlaisia? Minusta ei ainakaan. Minusta on kiva, kun ympärillä häärää kaikenlaisia ihmisiä, miehiä, naisia, nuoria ja lapsia. Kaikilta voi oppia jotain ja he voivat oppia minulta. Se on elämän syvin tarkoitus. Ei jääräpäinen aivopesu.

ELÄMÄNI BIISIT

Kuuntelen paljon musiikkia. Elämäni varrella on musiikilla ollut iso merkitys. Linkitän tähän postaukseen kappaleita, joilla on ollut tärkeä osa elämääni. Biisin mukana on tarina, miksi se on tässä.

STRATOVARIUS: Hunting High and Low.

Sinä kiirastorstaina 9.4.2009 noin viiden aikaan,  lähdin silloisesta kodistani, mukanani kuopukseni ja  matkalaukku tavaroitamme kohti tuntematonta.  Ei paikkaa minne mennä. Mietin että teenkö oikein. Yht äkkiä puhelimeni alkaa soittaa tätä biisiä (ei ollut soittarina, vaan muistikortilla,  ei ollut soitinkaan päällä, ja puhelimeni oli ns. läppäpuhelin että vahingossakaan se ei voinut käsilaukkuni taskussa.) Biisi alkoi soimaan keskeltä, näillä sanoilla:

Now I'm leaving my worries behind Feel the freedom of body
and mind I have started my journey.

Jotenkin aavemaista. Myönnän. Mutta jotenkin nuo sanat antoivat voimaa. Suuremoinen viisaus johdatti minua eteenpäin ja hakeuduin paikalliseen turvakotiin. Sillä tiellä olen. Levitin siipeni, tunsin vapauden ja aloitin matkan uuteen elämään.  Siksi tämä biisi elää sielussani aina. 

DIABLO: Black Swan.

Diablo on hyvää siivousmusiikkiakin, kova livebändi, ja ensimmäinen yhteinen bändi, jota kävimme mieheni kanssa katsomassa, noin kolmansilla treffeillä. Samalla hän tutustui ystäviini. Ikimuistoinen keikka.

Siksi Diablo, biisihän nyt olisi voinut olla mikä vaan, mutta otin kevyemmästä päästä.

METALLICA: Master of Puppets

Tästä biisistä alkoi metallistiurani. Kuulin sen yläasteikäisenä Rockradiosta ja se oli menoa. Tokihan vanhemmat sisarukseni olivat kuunnelleet raskasta rokkia. Ja veljeni soitti kitaraa. Että eipä minusta olisi voinutkaan tulla iskelmäprinsessaa. Eikä tule. Metallimusiikki on vain niin viehättävää. Sen useat tasot vaativat suurempaa älykyyttä kuuntelemiseen ja kappaleen avautumiseen, kuin kevyt pillipiiparirenkutus. Sävellykset ovat usein klassisen tasoa.  (ja tämä on tutkittu juttu, siksi hymyilen vienosti, kun joku sanoo, ettei metallimusiikki avaudu hänelle ja se on typerää. )

Jimi Hendrix ja USAN kansallislaulu Woodstockissa.

Veljelleni omistettu. Hän, jos kuka on Hendrix fani. Toisaalta, tämä kepitys on kovinta, mitä kukaan ikinä on tehnyt livenä. Jos joskus pääsen aikakoneeseen, niin ehdottomasti käytän sen matkan Woodstockiin 1969 ja näen tämän livenä. Sitten voisi kuolla pois. Siksi tämä biisi. Kitara ja mies, ei siinä muuta tarvita. 

TAPIO RAUTAVAARA: Metsäkukkia

Isäni lauloi tätä laulua ja opetti minut tanssimaan valssia. Seisoin hänen varpaillaan ja hän opetti siinä askeleet. Se on syy numero yksi. Toinen syy on se, että rakastan Rautavaaran tummaa rauhoittavaa ääntä. Tuolla äänellä olisi maailma valloitettu, jos Tapsa olisi ollut jenkki. Lisäksi Rautavaara on tumma komea mies. Ja hyvä tanssimaan, äiti kertoi. Tapsa oli äitiä aikoinaan Kittilässä tansseissa tanssittanut =)

Äisille ja isille tämä kappale. Äiti kertoo, että isäni on hänen elämänsä suurin rakkaus. Isänikin oli tumma pitkä ja komea mies. Paras mies ikinä. Kuten minulla oma mieheni juuri nyt.

TAROT: loves not made for my kind

Tätä tahkosin sinkkuaikanani. Perustelin itselleni että rakkaus ei ole minua varten. Minä en ole rakkauden arvoinen. Ja kuka minua rakastaisi? Huonon itsetuntoni peitin kuoren alle, ja esitin vahvempaa ja kovempaa kuin olinkaan. Kuitenkin halusin olla rakastettu ja rakastaa. Löytää oman muskettisoturini, joka huolehtisi minusta pahaa maailmaa vastaan. Kaikki ovat rakkauden arvoisia. Siksi tämä biisi.

Beethoven: Kuutamosonaatti

Beethoven on suuri suosikkini klassisessa musiikissa. Kuuro mies, joka sävelsi. Aikansa hevimuusikko. Joka kuuntelu kerralla Beethovenin teokset avautuvat uudestaan. Siinä hänen salaisuutensa. 
Tämä biisi tulee soimaan hautajaisissani. Siksi tämä kappale on tässä.

Nämä ovat siis kappaleita, jotka kuuluvat elämääni. Niillä on paikka aina minun sydämessäni. Suosikkikappaleet tulevat ja menevät, mutta kappaleet, jotka herättävät tietyn muiston, fiiliksen tai ajatuksen, säilyvät. Musiikki on ikuista. Ihminen kuolevainen. Itse en voisi kuvitella elämää ilman musiikkia. 

Oli aika, jolloin musiikki kiellettiin minulta. Olisi pitanyt kuunnella vain hänen musiikkiaan. Enää ei kukaan vie sitä minulta pois. Jos vie, se ihminen kadotkoon elämästäni. 

MUSTAAKIN MUSTEMMAT SUKAT -K18-

On olemassa mustasukkaisuutta ja sairaus nimeltä mustasukkaisuus. Perusmustasukkaisuus on pelkästään sitä että jos toinen ihminen tulee liian lähelle kumppanisi ihoa, ja toinen ei vetäydy kauemmas niin sydämeen koskee. Ja ajatus siitä että kumppanisi pettäisi sinua, satuttaa veitseniskujen tavalla....

No sitten tämä sairaus. On ihan veikeää olla parisuhteessa sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa.

Puhelinratsia, jos suutut, sinulla on salattavaa, jos et suutu ratsiasta, jotain on vialla.
KOMMENTTI: jos minulla olisi sutinaa, olisinko niin tyhmä, että puhelimeeni moista tietoa jättäsin?

Tulet töistä  15-30 minuuttia myöhemmin kuin tavallisesti. Haistellaan, mille haisen, (kiimalle, vieraalle partavedelle) ja miksi en soittanut että kotiintulo viivästyy? Olen siis käynyt panemassa jotain äijää matkan varrella tai vaikka siivouskomerossa.
KOMMENTTI: jos olisin soittanut omasta puhelimesta, olen voinut siis soittaa mistä vaan paikasta (vaikka sieltä nussimispaikasta), jos olisin soittanut työpaikan puhelimesta, niin se ehkä olisi ollut suotavaa, vaikka olisin voinut soittaa ja lähteä heti perään sinne paneskelemaan.

Alushousutarkastus, onko alushousuni tavallista märemmät, haisevatko vieraalle mällille? Näitä voi tutkia esim pyykkikorista, asian huomaa kun alushousut ovatkin siirtyneet kopan päällimmäiseksi.
KOMMENTTI: ööö... no... jos ne mällit onkin kondomissa?

Onko fritsuja, muita jälkiä? Jokaiselle kolhulle, naarmulle ja mustelmalle pitää löytyä selitys.
KOMMENTTI: Jaa, sadomasokimiako minä sen oletetun suhteen kanssa harrastaisin? Eiköhän masokismia ole olla tämän mustasukkaisen persoonan kanssa?

Soitto työpaikalle, esim. yövuoroon ollaanko töissä? Joo olen? Selityksenä voi olla joku ihan kumma, et nukkunutkaan vieressä, ihmettelin minne katosit tms.
KOMMENTTI: Kannattasko juoda vähemmän 80% Viroviinaa? Että muistaisi missä se huora on töissä ja missä vuorossa?

Lopuksi kootut vinkit siitä, mistä tietää että on käyty vieraissa panemassa.
Vitunhuulet on turvoksissa.
Ei kostu esileikeissä.
Ei laukea.
Huokailee itsekseen.
Ostaa uusia alusvaatteita.
Haluaa baariin.
Nauraa puhelimessa.
Käyttää sähköpostia.
Käyttää nettiä (muuhunkin kuin laskun maksuu ja lehtien lukemiseen)
Ei kerro salasanojaan yllämainittuihin paikkoihin.
Juttelee miehen kanssa jossain (koulun vanhempainillat, työkaveri kaupassa, lasten harrastuksen vetäjä, hymyilee mieskirjastonhoitajalle, juttelee siskon miehelle)
Katsoo ohikulkevaa miestä (potentiaalinen panomies)
Nukahtaa aikaisin.
Värjää hiukset.
Meikkaa.
Käyttää tiukkoja vaatteita.
Käyttää stringejä.
Nukkuu alasti.
Nukkuu pyjama päällä.

Oli varmaan jotain muitakin merkkejä pettämisestä, en vaan nyt enää muista.  Sairaalloinen mustasukkaisuus on vielä siitä mielenkiintoista, vaikka merkit on selvät, että toinen ei todellakaan ole pettänyt, niin mikään järkiselitys ei tehoa. ei mene mustasukkaisen mieleen. Hän on niin oikeassa. Huora mikä huora. Siitä ei ole mihinkään, ei missään. Rumakin kuin mikä. Silti se nussii satoja miehiä....

ASUMINEN JA MUUTTAMINEN

Miettii, kuinka jotkut jämähtää samaan pitäjään kuin tatit, ja toiset kerkeää vaihtaa kaupunkia monestikin elämänsä aikana. Kuten minä. Menossa neljäs paikkakunta. Suomussalmelle jos olisin jäänyt, niin pää olisi räjähtänyt ennenpitkää. Lappi on henkinen kotini ja sinne aina kaipaan. Terveisin Sohvafilosofi.

Tämä Facebook päivitykseni sai ihmiset kummastelemaan. Miten niin? Mitä tarkoitan?

Tarkoitan ihmisiä, jota asuvat syntymästä kuolemaan samalla paikkakunnalla, vaikka siellä olisi työtön, harrastukseton ja vailla etenemistä elämässä. 

Lähintä kaupunkia pidetään isona ja Helsinkiä jo pelottavana edes käydä. Sinne mennään vain kovat kaulassa ja viivytään pakollinen aika. 

Mikä kumma niitä ihmisiä pitää kiinni samassa, haluamatta matkustaa taikka edes opiskella toisella paikkakunnalla? Onko se joku kumma pelko vieraasta? Tapa vai olosuhteitten pakko?

Itse koin pienen paikkakunnan ahdistavaksi ja menneisyyden mörköjen pesäksi. Halusin pois. Opiskelemaan ja näkemään maailmaa. Suomussalmi on edelleen hiljenevä maaseutukunta. Jos ei muuta Kainuu opettanut minulle, niin sen, että vittumaisuuden läpi voi pusertaa itsensä läpi ja jatkaa elämää.

Tosin unelmaani esti, jälleen kerran, silloinen mieheni, joka ei halunnut matkustaa ulkomaille. Hän oli juuri noita ihmisiä, joitten mielestä oma kotikunta oli paikka vailla vertaa ja siinä ei koskaan ollut mitään vikaa. Vaikka sormella olisi osoittanut.

Olen muuttanut opiskelujen takia Rovaniemelle. Snadi kaupunki, virkeä, iloinen ja jouluinen. Viihdyin. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja jotenkin koko kaupunki oli nuorekas ja täynnä jotain selittämätöntä energiaa. Ehdoton suosikkikaupunkini!

Työn perässä tuli muutto Kuopioon. Kulttuurishokki  Rovaniemen jälkeen. Pimeä kaupunki ja savolainen kansa. Lupsakkaa väkeä siihen asti, kunnes huomasi, että vastapuoli onkin tiukempi vastus ja ei tanssi savolaisen piällysmieskulttuurin mukaan. Asioitten vatkaaminen oli ärsyttävää. Mutta bändielämä oli varsin vilkasta, siitä pidin. Ja sain sieltä myös ystäviä, jotka kulkevat mukanani elämäni ajan.

Sitten paluu juurille. Maalle. Kontiolahdelle, Joensuun kupeeseen. Miksi? Mies, joka vei jalat alta, koppasi kainaloonsa ja vei mukanaan.  Tai no, pitihän tuosta muutosta  hiukan keskustella.

Joensuu on kylmä, täällä tuulee aina. Bändielämä hiljaista, tai no, soi täällä Alangon veljesten melankolia, rokkia ei niinkään.  Jotenkin sisäänpäin lämpiävä kaupunki. Lähdin avoimin mielin ja olen pettynyt. Se kainuulainen sitkaus kai minut täällä pitää, en vielä luovuta.  Yritän nyt pärjätä kaukosuhdeystävien voimin. 

Tulevaisuudessa näen itseni Suomen rajojen ulkopuolella. Töissä, vapaaehtoisena.... en tiedä, sen aika koittaa sitten joskus. Lasten kasvettua pesästä ulos.  Ehkä se 10 vuoden kiertokulku, jota olen ison muuttojeni välillä totetuttanut, kertoo minne päin maailmaa polkuni vie seuraavan kerran muuttamaan.

NAISASIANAINEN

Asia mitä joskus mietin, on suomalaiset naiset. Miten ne jaksavat valittaa miehelleen kotitöitten jakamisesta. Lasten hoitamisesta.

Tasa-arvo ei ole minulle se töitten jakaminen, vaan se että minulla suomalaisena naisena on oikeus valita ammattini, aviopuolisoni tai olla menemättä naimisiin, seksuaalinen suuntautumiseni, tehdä lapsia, tai olla tekemättä, minun tyttölapseni saavat elää, oikeus käydä samaa koulua kuin pojat, oikeus valita elämäni. Se että kieltäytessäni treffeistä, päälleni ei heitetä myrkkyä. Se että minulla on samat oikeudet ja lait kuin miehellä. Se on tasa-arvo, jota haluan edustaa. En sitä että polta rintaliivini, ja olen kotona määräämässä listan kanssa tiskivuoroja ja kotitöitä.

Kaikilla maailman naisilla ei ole näitä oikeuksia. Blogiini laittamat kuvat herättänee ajatuksia, mikä on tässä elämässä tärkeää, ja mistä kannattaa suominaisen valittaa! Meillä oikeasti asiat hyvin. Rakastakaa ja tulkaa rakastetuksi. Älkää tuhlatko elämäänne joutavanpäiväiseen valitukseen, vaan iloitkaa ja tehkää asioita, joista olette haaveilleet!

YÖTYÖSSÄ

Hiljaista himmailua. Katsella välillä huoneisiin, nukutaanko.
Yövuorossa kerkeää monesti lukea blogeja, hiukan venytellä, juoda kahvia. Nutustella eväsleipiä.
Tietysti riippuu millä osastolla on.

Olen ollut töissä kirurgisilla osastoilla, osa öistä on siellä hyvinkin hektisiä. Ja suden hetkenä 03-05 moni ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mietinkin tuossa kuinka monta synonyymiä on sanalle kuolema.

*mennyt rajan taa
* liittynyt oikokoipisten kerhoon
* nokka kylmennyt
*siirtyi taivaan kotiin
* lähtenyt
* vaihtoi hiippakuntaa
*lähti viimeiselle matkalle

ja monia muita. Suomalaiset ovatkin taitavia keksimään kiertoilmauksia ikäville asioille. Joskus liiankin hyviä. Itse sanon asiat suoraan. " Omaisenne kuoli viime yönä kello 03 aikaan." Minulle jos ilmoitus kävisi sanoilla että "omaisenne on lähtenyt viime yönä kello 03" kysyin välittömästi "MINNE?" Mielestäni kuolema ei ole niin pelottava, että eikö siitä voisi puhua suoraan.

En tiedä miksi minulla on kuolemaan simppeli suhtautuminen. Johtuuko se siitä että löysin isäni kuolleena? Johtuuko siitä että, työssäni olen nähnyt kuolleita ihmisiä, niin lapsia, kuin aikuisia taikka vanhuksia? Vai siitä, ettei minulla ole mitään pelättävää, kun oma kuolemani hetki koittaa?

Ateistina en usko taivaaseen tai helvettiin. Ei minun tarvitse siis pelätä viimeistä tuomiota. Helpottavaa.Olen jo sanonut monelle taholle, haluavani polttohautauksen, en halua tulevaisuuden tutkijoiden tutkivan luitani, ajatuksella mitähän tämä ihminen on syönyt? Saatikka mittailla kalloani.  Kun kuolen, katoan henkisesti ja fyysisesti.

Kannatan eutanasiaa, minusta tervejärkinen ihminen osaa päättää, milloin voi luopua tuskistaan. Syöpäsairaalle voisi olla helpotus, kun tietää, ettei tarvitse kitua tuskissaan, vaan voi hyvästellä läheiset ja sitten saa arvoisensa lopun elämälleen.

Itsemurha puolestaan on maailman itsekkäin ja raukkamaisin teko. Kadota selittämättä, yrittämättä selviytyä. Olla taistelematta vastaan. Lähipiirissäni on muutama itsemurhan tehnyt ihminen. Osa teki sen saadessaan tietää, että on sairastunut parantumattomaan sairauteen, mutta silti. Itsemurhan paha maku johtuu siitä, kuinka miettii, olisinko voinut auttaa, ja miten ja miksi ei toinen tullut kertomaan olostaan minulle tai muille?

Lisäksi olen kokenut keskenmenon, pienen ihmisen elämän sammumisen ennen sen alkamistakaan. Se sattuu. Miksi ja miksi minä? Minä olisi niin halunnut sen pienokaisen. Kerkesin kuvitella piirteet, ja ostaa vaatteita. Ja kaavinnan jälkeen tyhjyys sisällä, sielussani ja ruumiissani. Edelleen muistan, keneltä sain tukea ja keneltä en. Muistan kyyneleet poskillani ja sen kuinka yksin olinkaan siinä hetkessä. Ja nuo ajatukset ja tuo menetys sattuu edelleen. Vaikka minulla on keskenmenon jälkeen syntynyt lapsi, jota rakastan.

Tulipa yötyöläisellä hiukan synkeämpi teksti. Joskus vain ajatukset karkaavat tummiin  sävyihin. Maailman värit ovat niin vaihtelevia.

AJATUKSIA LUMIPYRYSSÄ

Tuolla ikkunan takana on lumituisku. Hiukan masentava ja typerä keli. Tietää myös lumitöitä. Pidän niistä, ei siinä, mutta tahtoo tuo rakas kuntosaliharrastus kärsiä. Toisaalta, siinä kyllä tulee hiki. 

Meillä on tällä viikolla thairuokaviikko. Hyviä makuelämyksiä tehty katkarapusista, naudanlihasta ja kanasta. Katkarapuset kookoskastikkeessa ehdottomasti paras.  Perjantaina kokeillaan vielä kalaa. Resepti vielä hakusessa.

Kauheasti on eri ajatuksia päässä. Osa hyvinkin ristiriitaisia, osa taas hyvinkin selkeitä. Tänään raapustin AMK-haku paperit netissä menemään. Päivitän opistoasteisen AMK-tutkinnoksi, ja sitten aukeaa mutama jatko-opinto paikka helpommin, kuin nykyisellä tutkinnollani. Lisäksi voin opiskella uutta pätevyyttä lastensairaanhoitaja tutkintoa tukemaan.  Tuossa onkin minulle pariksi vuodeksi projektia. Opinnäytetöineen. Jos vaan pääsen opiskelemaan.

Ristiriitaiset ajatukset liittyvät lähestyvään isän syntymäpäivään. Isä kuoli ollessani 8 vuotias, ja olen monesti pohtinut, miten tuo isättömyys on vaikuttanut elämääni. Ehkä eniten kuvana, miten näen itseni naisena ja suhteessa ulkonäkööni.  Samoin vahva miehen malli on uupunut maailmastani. Minulla oli elämässä kuitenkin setäni, joka oli miehen mallina. Iso kiitos hänelle. 

Miessuhteet kerrotaan heijastavan isäsuhdetta. Ensimmäinen mieheni oli kyllä kaukana hänestä. Isäni on muistoissani iso, lämmin ja nauravainen. Ikinä ei suuttunut, vaikka aihetta ei ollut. Kertoi vitsejä, ja piti sylissä ja huolehti. Rakastava isä. Turvallinen isä. Nykyinen mieheni on tuo turvallinen ja kiltti. Ja saa minut nauramaan, vaikka kuinka yrittäisin yrmyillä ja mököttää.

Pähkäilen joskus lisää tätä teemaa. Kuitenkin isäni kuolema oli elämäni käännekohtia. Tavalla siinä hetkessä jouduin kasvamaan isoksi tytöksi, itse koen lapsuuteni loppuneen siihen. Surullinen lause. Ei kenenkään lapsuus tulisi loppua noin brutaalilla tavalla. Mutta elämä on märkä sukka, joka joskus lässähtää naamalle. 

Tuuli tuivertaa nurkissa, koirat nukkuvat ja minäkin pian.