http://www.iltalehti.fi/nainen/2013092617536489_na.shtml
Luin tuon artikkelin ja tässä on vastaukseni, olenhan juuri ja juuri yli 20-vuotias nainen.....
1.Jep, löytyy useammat kuin noi yhdet, on urheiluun, mekkojen alle, olkaimettomat, minulla noin 20 rintaliivit,
2. Riittääkö 20 käsiveskaa?
3. Mummobleiseri? No ei kiitos, omistan kyllä, pidän hautajaisissa.
4. Nukun alasti, paitsi jos olen yökylässä, siihen mullon kyläilypyjama.
5.Ei ole iPhonea, kalenteri on, seinällä ja laukussa.
6. On monetkin korkkarit, on humpsutteluun ja kävelyyn. Jos Komistukselta kysyy, kenkiä on liikaa.
7. Omistan yhden teepparin, ja katso kohta 3. sama käyttötarkoitus.
8. Mulla on ainakin 3 erimallista pikkumustaa. Paitsi nätein ei enää mahdu ylle, kun selkä levennyt punttihommissa.
9.On useampikin hiusharava. Minulla takuttuva pehko.
10. Ostin Kaunasista arskattimet, ja on päheet nokalla.
11. Rainbowin halpis naamarasva on hyvä. Ei tule näppyjä. Eikä ole kallis.
perjantai 27. syyskuuta 2013
torstai 12. syyskuuta 2013
JUOKSUMUSAA....
10 kilsan juoksumusa
Ohessa kunneltavaksi minun juoksumusikkilistani Spotifyssa. Listahan elää, pikkuhiljaa, tulee poistettua ei-niin-toimiva biisi ja testattua joku uusi kappale. Jokaisella meillä on omat fiilisbiisit jotka saa syttymään.
Rytmi on oleellinen juoksukappaleissa. Tossujen liike on kiivaampi, kun biisissä on hyvä rytmi, on asiasta tutkimustakin tehty.
Juoksu: Lämmittelymusiikin BPM on hyvä olla noin 100, mutta varsinaisen juoksuharjoituksen aikana musiikin BPM voi vaihdella 120:n ja 180:n välillä. Nopeimmat kappaleet sopivat tempoharjoituksiin. Tutkimusten mukaan useimmat juoksijat pitävät eniten musiikista, jonka BPM on noin 125 (lähde: http://kuntoplus.fi/treeni/motivaatio/valitse-musiikki-lajin-mukaan)
Toinen on biisin voimallisuus, niin soittimien ja lauluosuuksien osalta. Siitä saa energiaa huohottavaan kroppaan, jaksamista ja taistelutahtoa. Pääset takaisin liikkeeseen, jos biisi osuu kohdilleen.
Minun juoksumusalistani on aika metalli- ja rokkipainotteinen. Mutta joku kasaribiisikin on eksynyt joukkoon. Ihan vaan biitin ja fiiliksen takia. Ja ihan hauskaa, kun on monipuolinen biisisetti.
Ohessa muutama helmi perusteluineen, voi laittaa omalle listalle, jos mieli tekee:
Rammstein ja DU HAST on hieno kappale juoksuun. Juurikin sellainen kovan ylämäen biisi, tai jos pitää vetää rauhallisempi pätkä. Pakko painaa, ei auta. Spinningissä tämä biisi toimisi tappoylämäkeen.
Bloodhound Gangin THE BAD TOUCH, veikeä apinabiisi, vie jalkoja suoralla, hyvä lämmittelybiisi, jos osuu kohdilleen lenkin alkuun.
Sabaton TALVISOTA. Suomussalmelaisena tämä biisi luo vasyneenä, lenkin lopussa voimaa koipiin. Kertoohan se palasesta historiaa, sotavoitosta kautta aikojen. Ei voi luovuttaa tämän kappaleen aikana, ei, vaikka olisit koko nainen krampissa.
Jari Sillanpää LIEKEISSÄ, on muuten biitti kohdillaan. En voi muuta sanoa, yksi lenkkireittini tylsin suora meni hyvää kyytiä tämän tahtiin, siksi sai jäädä.
Dropkicks Murphys. ROSE TATTOO... on vaan niin hyvän tuulen biisi, toimii lenkin missä vaiheessa vaan. Ja tulee kiva olo. Ihan hupaisa kappale.
Jotkuhan juoksee ilman musiikkia, en ymmärrä, mitähän kivaa siinä on? Toki, jos on meluisassa töissä ja haluaa nauttia lenkkinsä lintujen liverryksessä tuulta haistellen, niin ok. Minä haluan sulkea ajatukset ulos, tyhjentää aivot, ja musiikki auttaa keskittymään. Ja motivaatiosukkanahan tuo korvien välissä hautuu. Hyvä musiikki, parempi fiilis.
Ohessa kunneltavaksi minun juoksumusikkilistani Spotifyssa. Listahan elää, pikkuhiljaa, tulee poistettua ei-niin-toimiva biisi ja testattua joku uusi kappale. Jokaisella meillä on omat fiilisbiisit jotka saa syttymään.
Rytmi on oleellinen juoksukappaleissa. Tossujen liike on kiivaampi, kun biisissä on hyvä rytmi, on asiasta tutkimustakin tehty.
Juoksu: Lämmittelymusiikin BPM on hyvä olla noin 100, mutta varsinaisen juoksuharjoituksen aikana musiikin BPM voi vaihdella 120:n ja 180:n välillä. Nopeimmat kappaleet sopivat tempoharjoituksiin. Tutkimusten mukaan useimmat juoksijat pitävät eniten musiikista, jonka BPM on noin 125 (lähde: http://kuntoplus.fi/treeni/motivaatio/valitse-musiikki-lajin-mukaan)
Toinen on biisin voimallisuus, niin soittimien ja lauluosuuksien osalta. Siitä saa energiaa huohottavaan kroppaan, jaksamista ja taistelutahtoa. Pääset takaisin liikkeeseen, jos biisi osuu kohdilleen.
Minun juoksumusalistani on aika metalli- ja rokkipainotteinen. Mutta joku kasaribiisikin on eksynyt joukkoon. Ihan vaan biitin ja fiiliksen takia. Ja ihan hauskaa, kun on monipuolinen biisisetti.
Ohessa muutama helmi perusteluineen, voi laittaa omalle listalle, jos mieli tekee:
Rammstein ja DU HAST on hieno kappale juoksuun. Juurikin sellainen kovan ylämäen biisi, tai jos pitää vetää rauhallisempi pätkä. Pakko painaa, ei auta. Spinningissä tämä biisi toimisi tappoylämäkeen.
Bloodhound Gangin THE BAD TOUCH, veikeä apinabiisi, vie jalkoja suoralla, hyvä lämmittelybiisi, jos osuu kohdilleen lenkin alkuun.
Sabaton TALVISOTA. Suomussalmelaisena tämä biisi luo vasyneenä, lenkin lopussa voimaa koipiin. Kertoohan se palasesta historiaa, sotavoitosta kautta aikojen. Ei voi luovuttaa tämän kappaleen aikana, ei, vaikka olisit koko nainen krampissa.
Jari Sillanpää LIEKEISSÄ, on muuten biitti kohdillaan. En voi muuta sanoa, yksi lenkkireittini tylsin suora meni hyvää kyytiä tämän tahtiin, siksi sai jäädä.
Dropkicks Murphys. ROSE TATTOO... on vaan niin hyvän tuulen biisi, toimii lenkin missä vaiheessa vaan. Ja tulee kiva olo. Ihan hupaisa kappale.
Jotkuhan juoksee ilman musiikkia, en ymmärrä, mitähän kivaa siinä on? Toki, jos on meluisassa töissä ja haluaa nauttia lenkkinsä lintujen liverryksessä tuulta haistellen, niin ok. Minä haluan sulkea ajatukset ulos, tyhjentää aivot, ja musiikki auttaa keskittymään. Ja motivaatiosukkanahan tuo korvien välissä hautuu. Hyvä musiikki, parempi fiilis.
maanantai 9. syyskuuta 2013
JOTAIN MUKAVAAKIN
Tänään sain aikaan erään asian, jonka olisin voinut hoitaa jo vaikka toukokuussa. Nimittäin tilasin ulosottomieheltä kuitit ja ja toimittelin ne luottotietorekistereihin, että maksettu on. Maksuhäiriömerkinnäthän säilyvät edelleen, mutta pääasia on pieni täppä kohdassa MAKSETTU.
Ai miten jouduin ulosottomiehen asiakkaaksi? Asiaan liittyy avioero ja minun nimissäni olleet velat, joilla yhteistä hyvää oli hommattu. Ja ihminen, joka ei voi olla suoraselkäinen ja rehellinen ja suorittaa omaa osuuttaan.
Mutta, asia on siltä osin käsitelty, ja minä taakkani hyväksynyt. Jotkut ei vaan kasva aikuisen mittaan.
Kun erohässäkä oli ohi, ja minä pääsin selville vesille, otin yhteyttä velkaneuvojaan. Siellä yhteistuumin torppasimme ajatuksen velkasaneerauksesta, velkani oli kuitenkin maksettavissa, minulla vakituinen työ ja tahtoa päästä veloista vex. Soitin Kuopiossa voudille, hän hyväksyi sopparin. Pitkin hampain. Muutenkin Kuopion viraston ulosottomies oli aika tyly, tunsin oloni aika tyhmäksi ja alasajetuksi hänen kanssa keskustellessaan.
No, minä tyttö maksoin , kolme vuotta siinä meni, mutta maksettu on joka lantti. Joensuun ulosottomies oli symppis vesseli, auttoi ja neuvoi. Ja nyt kun pyysin kuitteja, oli tyytyväinen, kun oli velkani maksanut, ja onnitteli saavutuksesta. Annoin hänelle positiivista palautetta. Kerroin että mukavaa kun olet noin ystävällinen ja sain hyviä neuvoja ja pystyi neuvottelemaan asiallisesti summista yms. Kaveri oli mielissään. Ajattelin, että tuo ammattikunta taitaa harvemmin saada kehuja työstään.
No, nyt otan kupposen teetä, nautin erään virstanpylvään ohituksesta. Mukava olla, kun palkasta ei enää katoa 350 euroa taivaan tuuliin. Sanottakoon sen verran, että pikavippejä en ole ottanut koskaan, enkä ota.
Tarinan opetus, ota velat aina molempien nimissä, jos pitää velkaa ottaa yhteisiin meininkeihin. Sillon eron sattuessa on molempien pakko olla velanmaksajia. Toivottavasti joku ottaa tämän tarinan opikseen. Ei mennyt hukkaan minun virheet silloin.
Ai miten jouduin ulosottomiehen asiakkaaksi? Asiaan liittyy avioero ja minun nimissäni olleet velat, joilla yhteistä hyvää oli hommattu. Ja ihminen, joka ei voi olla suoraselkäinen ja rehellinen ja suorittaa omaa osuuttaan.
Mutta, asia on siltä osin käsitelty, ja minä taakkani hyväksynyt. Jotkut ei vaan kasva aikuisen mittaan.
Kun erohässäkä oli ohi, ja minä pääsin selville vesille, otin yhteyttä velkaneuvojaan. Siellä yhteistuumin torppasimme ajatuksen velkasaneerauksesta, velkani oli kuitenkin maksettavissa, minulla vakituinen työ ja tahtoa päästä veloista vex. Soitin Kuopiossa voudille, hän hyväksyi sopparin. Pitkin hampain. Muutenkin Kuopion viraston ulosottomies oli aika tyly, tunsin oloni aika tyhmäksi ja alasajetuksi hänen kanssa keskustellessaan.
No, minä tyttö maksoin , kolme vuotta siinä meni, mutta maksettu on joka lantti. Joensuun ulosottomies oli symppis vesseli, auttoi ja neuvoi. Ja nyt kun pyysin kuitteja, oli tyytyväinen, kun oli velkani maksanut, ja onnitteli saavutuksesta. Annoin hänelle positiivista palautetta. Kerroin että mukavaa kun olet noin ystävällinen ja sain hyviä neuvoja ja pystyi neuvottelemaan asiallisesti summista yms. Kaveri oli mielissään. Ajattelin, että tuo ammattikunta taitaa harvemmin saada kehuja työstään.
No, nyt otan kupposen teetä, nautin erään virstanpylvään ohituksesta. Mukava olla, kun palkasta ei enää katoa 350 euroa taivaan tuuliin. Sanottakoon sen verran, että pikavippejä en ole ottanut koskaan, enkä ota.
Tarinan opetus, ota velat aina molempien nimissä, jos pitää velkaa ottaa yhteisiin meininkeihin. Sillon eron sattuessa on molempien pakko olla velanmaksajia. Toivottavasti joku ottaa tämän tarinan opikseen. Ei mennyt hukkaan minun virheet silloin.
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
MINÄ ITSE
Eli tällainen tehtävä tuli AMK suomen kieli opintojakson tehtäväksi.
Olen reilu neljäkymppinen jo valmis sairaanhoitaja. Valmistuin 17 vuotta sitten lasten sairaanhoitajaksi Rovaniemeltä, opistotasolta. Koska nykyinen AMK-järjestelmä on joustamaton, joudun lukemaan noin 60 opintopistettä, että saisin tuon AMK-tutkinnon ja sitä myötä tulevaisuuteeni mahdollisuuksia opiskella lisää. Istuin muutamilla luennoilla, ja mietin oikeasti miksi minä kuuntelen tätä. Kertaalleen kuultua. Kertaalleen tehtyä, vieläpä monesti käytännön muokkaamana. Kuitenkin 15 vuotta on tätä työtä tullut veivattua, osastojen käytäviä vaellettua ja pikkuisia ihmisiä yövuoroissa silitettyä.
Onhan se opettavaista, kun tajuaa miten huonolla mallilla Suomen opetuslaitos on, jos tällä tasolla pitää opettajan varmistaa, että osataan hyvää suomen kieltä. Osa opiskelijoistahan on peruskoulupohjalta, muun ammatillisen laitoksen kautta tullutta porukkaa, joten ymmärrän huolen. Lukiossahan muokataan akateemiselle polulle suuntaavia opiskelijoita. Mielestäni on väärin, niin opettajia ja meitä lukiopohjaisia kohtaan, että joutuu tankkaamaan ihan perusasioita, kun voisi aloittaa heti ytimestä.
Resurssit ei varmaan riitä siihen, että olisi suomen kielen tasokoe, ja sen pohjalta voisi jakaa ryhmät.
Ai niin, se minä itse, harhapoluilta asiaan.
Minä asustan pienessä keltaisessa vanhassa talossa, minulla on pari koiraa, suloiset tytöt, 22 vuotta ja 13 vuotta. Erosin lasten isästä neljä vuotta sitten.
Nykyisen avohoitomieheni kaksi lasta käyvät yleensä loma-aikoina, he asuvat äitinsä kanssa toisella puolella Suomea. Surullista, toivoisimme kovasti, että saisimme osallistua enemmän heidän elämäänsä.
Harrastan liikuntaa, kuntosalilla tulee käytyä ja juostua. Valokuvaaminen on rakas harrastukseni. Kuvaan eniten rokkikeikkoja ja luontoa. Koirien kanssa meuhkaaminen vie myös hyvän osan vuorokaudesta. Hauskoja höpsöjä otuksia ne ovat, niiden seuraaminen voittaa kyllä television katsomisen. Luen ja kirjoitan sitten muina vapaina hetkinä. Ja otan höpösiä, koska nukkuminen on mukavaa.
Opiskeluista sen verran, opinnäytetyöni aihe on keksitty, saisinpa pian siihen ohjaajan ja muut kuviot kohdalleen, niin pääsisin nakuttamaan teoriaa, ottamaan haastatteltavat kynsiini ja suorittamaan tämän AMK-tutkinnon pois jaloista kuleksimasta. Enemmän olen siis käytännön ihminen, kuin luentosalin prinsessa.
Sari Juntunen
Olen reilu neljäkymppinen jo valmis sairaanhoitaja. Valmistuin 17 vuotta sitten lasten sairaanhoitajaksi Rovaniemeltä, opistotasolta. Koska nykyinen AMK-järjestelmä on joustamaton, joudun lukemaan noin 60 opintopistettä, että saisin tuon AMK-tutkinnon ja sitä myötä tulevaisuuteeni mahdollisuuksia opiskella lisää. Istuin muutamilla luennoilla, ja mietin oikeasti miksi minä kuuntelen tätä. Kertaalleen kuultua. Kertaalleen tehtyä, vieläpä monesti käytännön muokkaamana. Kuitenkin 15 vuotta on tätä työtä tullut veivattua, osastojen käytäviä vaellettua ja pikkuisia ihmisiä yövuoroissa silitettyä.
Onhan se opettavaista, kun tajuaa miten huonolla mallilla Suomen opetuslaitos on, jos tällä tasolla pitää opettajan varmistaa, että osataan hyvää suomen kieltä. Osa opiskelijoistahan on peruskoulupohjalta, muun ammatillisen laitoksen kautta tullutta porukkaa, joten ymmärrän huolen. Lukiossahan muokataan akateemiselle polulle suuntaavia opiskelijoita. Mielestäni on väärin, niin opettajia ja meitä lukiopohjaisia kohtaan, että joutuu tankkaamaan ihan perusasioita, kun voisi aloittaa heti ytimestä.
Resurssit ei varmaan riitä siihen, että olisi suomen kielen tasokoe, ja sen pohjalta voisi jakaa ryhmät.
Ai niin, se minä itse, harhapoluilta asiaan.
Minä asustan pienessä keltaisessa vanhassa talossa, minulla on pari koiraa, suloiset tytöt, 22 vuotta ja 13 vuotta. Erosin lasten isästä neljä vuotta sitten.
Nykyisen avohoitomieheni kaksi lasta käyvät yleensä loma-aikoina, he asuvat äitinsä kanssa toisella puolella Suomea. Surullista, toivoisimme kovasti, että saisimme osallistua enemmän heidän elämäänsä.
Harrastan liikuntaa, kuntosalilla tulee käytyä ja juostua. Valokuvaaminen on rakas harrastukseni. Kuvaan eniten rokkikeikkoja ja luontoa. Koirien kanssa meuhkaaminen vie myös hyvän osan vuorokaudesta. Hauskoja höpsöjä otuksia ne ovat, niiden seuraaminen voittaa kyllä television katsomisen. Luen ja kirjoitan sitten muina vapaina hetkinä. Ja otan höpösiä, koska nukkuminen on mukavaa.
Opiskeluista sen verran, opinnäytetyöni aihe on keksitty, saisinpa pian siihen ohjaajan ja muut kuviot kohdalleen, niin pääsisin nakuttamaan teoriaa, ottamaan haastatteltavat kynsiini ja suorittamaan tämän AMK-tutkinnon pois jaloista kuleksimasta. Enemmän olen siis käytännön ihminen, kuin luentosalin prinsessa.
Sari Juntunen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)