LIIKENTEESSÄ AUTOLLA

Minä ajelen autolla. Urheiluautolla. Matalalla urheiluautolla. Mustalla ihanalla urheiluautolla, jossa on kahden litran suorasuihkukone, alustasarja ja nelipyöräohjaus.  Rakastan autoani, se on osa minuuttani....

Minua ei siis huomaa ne ihmiset jotka ajavat pokkula-autoilla (joiksi luen ne kaameat tila-autot.) Onneksi minun refleksit on ok, ja osaan jarruttaa ennen kuin olen jonkun pokkulan alla. Pokkulaa ajaa yleensä keski-ikäinen täti, jolla ei muuten niskat käänny ikinä liikennettä seuraamaan. Nähty on.

Ja kuka keksi mopoauton? Kysyn vaan? Iskeköön salama sen ihmisen niskaan välittömästi, samalla hajoaisi kaikki mopoautot käyttökelvottomiksi. Siinä ne töröttää tiellä 60 ja vievät tilaa, ettei varmaan ohi pääse. Varsinkin kun on kiire, yleensä vessaan. Tai töistä kotiin. Mopot yleensä on vähän tiellä tilaa vieviä ja voivat ajaa pientareella. Laitan joku päivä postia Päivi Räsäselle, että mopoautot on Saatanasta. Jos se vaikka kieltäisi ne. Jos homokammoltaan joutaa.

Sitten liikenteessä on nämä ylivarovaiset taavetit. Ajetaan 60km/h 80 alueella ja satasen alueella voi jopa pokkulalla tai kananmunalla ajaa kahdeksaakymppiä.. WAU! Ja arvaa vaan pääseekö niistä ohi? Ei, koska ohituskaistan alkaessa ne kiihdyttää juurinkin sen verran 1,2 litran koneillaan että ohi ei pääse kuin yksi auto.

Ja miksi hiivatissa Suomen hyvillä teillä on ihan idiootit rajoitukset? Hyvät tiet, niin aja siinä sitten 80... ihan hyvin satasta voi ajaa mennen tullen hyvällä kelillä, ja huonommalla vähemmän. Onhan se järki päässä. Ainakin mulla. Talvella sitten kohta varmaan tulee 60 rajoitukset. Huoh. Kun se talvi yllättää ETELÄSUOMEN autoilijat, pohjoisen autoilijoita harvemmin.

Moottoritiellä on sentään toistaiseksi 120 rajoitus. Mutta yleensä niillä hyvillä kiitoteillä on se 100km/h.... mikä  moottoritie se on?

Eniten pelottaa vanhat ihmiset, niillä on toisinaan ihme paniikkijarrutuksia kesken ajon, ja oikeasti ei ne näe liikennettä enää samalla tavoin. On ne jotenkin söpöjä, kun tulevat moottoritielle ja kaksin käsin pitävät auton ratista ja jännityksen vallassa pujahtavat liikenteen sekaan. Varmaan ottavat nitrot kotona, ennen ajoon lähtöä.

Ja vielä loppukaneetiksi sanon, että Ladat ja Samarat pois Suomen teiltä. Ne on rumia ja hävettäviä autoja. Jätetään ne suosiolla venäläisille. Enemmin kävelen, kuin istun moisissa autoissa.

MATKAILUA

Minä en ole aikaisemmassa elämässäni pahemmin reissannut. Johtunee entisen miehen reissukammosta. Tai siitä että hänestä Suomi on paras maa, jossa riittää nähtävää. Juuri näin.

Tämän nykyisen armaani kanssa on tullut matkattua parin vuoden aikana, Budapestissa ja Kanarialla molemmissa kaksi kertaa. Ja kesäkuun alussa Ryanair siivittää meidät Kaunasiin, Liettuaan.

Budapestin ehdottomat nähtävyydet on eläintarha, Kerepesin hautausmaa ja House of Terror-museo.
Jälkimmäinen kertoo natsiajoista, ja kommunismin ajoista. Karua ja silti vaikuttavaa.
Metrolla pääset kätevästi minne haluat ja ihmiset ovat mukavia. Hintataso halvempaa kuin Suomessa, gulassikeiton hinta on hyvä mittari ravintolan kalleudelle. 1200 forinttia on keskitasoa. Halpoja ovat myös kengät, vaatteet ja tatuoinnit.

Metron liukuportaat Budapestissä.

 

 

 

Kanaria puolestaan lämmittää luita. Espanjalainen elämänmeno on erilaista kuin Suomessa, ja kun poikkeaa turistikatujen sykkeestä, voi löytää hyviäkin ruokapaikkoja. Suosittelen Guayadequen luolakylää, ja kupeessa olevaa luolaravintolaa (ei sitä kamalaa Tapas-paikkaa, jonne turistit kiikutetaan tutustumisbussilla, vaan siitä noin 400m eteenpäin) Ruoka-annokset isoja ja maksavat kalliimmillaan noin 10 euroa. Ja se juustokakku, mies puhuu vieläkin siitä. Viime reissulla saimme kyseisessä kylässä sylitellä pieniä chihuahuan pentuja, reissun kohokohta.  Toki tutustuimme Galdarin arkelogiseen museoon ja Maspalomasin dyyneihin. Maattiin päivä altaalla ja Amadoreksen rannalla. Mutta matkoissa tärkeintä on siis hyvä ruoka ja sopiva annos kulttuuria ja museoita.

a

Pusut Moganin satamassa

Emme pidä ns. pakettimatkoista. Hommaamme yleensä lennot ja asuinsijan päämme päälle netistä.  Seikkailemme kaupunkilomalla paikallisilla liikennevälineillä ja Kanarialle meillä oli auto vuokrattu koko viikoksi. Kaunasin lomalle meillä on varattu talo, 120 neliötä ja siellä takka, grilli ja kaikki muut mukavuudet. 5 päivää 150 euroa ei ole paha hinta tuosta lomasta.

Matkailu on hauskaa, vielä on monta maata näkemättä, ja eräs grillipaikka Austinissa erityisesti. Ja tietysti Irlanti.

NAISASIANAINEN

Asia mitä joskus mietin, on suomalaiset naiset. Miten ne jaksavat valittaa miehelleen kotitöitten jakamisesta. Lasten hoitamisesta.

Tasa-arvo ei ole minulle se töitten jakaminen, vaan se että minulla suomalaisena naisena on oikeus valita ammattini, aviopuolisoni tai olla menemättä naimisiin, seksuaalinen suuntautumiseni, tehdä lapsia, tai olla tekemättä, minun tyttölapseni saavat elää, oikeus käydä samaa koulua kuin pojat, oikeus valita elämäni. Se että kieltäytessäni treffeistä, päälleni ei heitetä myrkkyä. Se että minulla on samat oikeudet ja lait kuin miehellä. Se on tasa-arvo, jota haluan edustaa. En sitä että polta rintaliivini, ja olen kotona määräämässä listan kanssa tiskivuoroja ja kotitöitä.

Kaikilla maailman naisilla ei ole näitä oikeuksia. Blogiini laittamat kuvat herättänee ajatuksia, mikä on tässä elämässä tärkeää, ja mistä kannattaa suominaisen valittaa! Meillä oikeasti asiat hyvin. Rakastakaa ja tulkaa rakastetuksi. Älkää tuhlatko elämäänne joutavanpäiväiseen valitukseen, vaan iloitkaa ja tehkää asioita, joista olette haaveilleet!

YÖTYÖSSÄ

Hiljaista himmailua. Katsella välillä huoneisiin, nukutaanko.
Yövuorossa kerkeää monesti lukea blogeja, hiukan venytellä, juoda kahvia. Nutustella eväsleipiä.
Tietysti riippuu millä osastolla on.

Olen ollut töissä kirurgisilla osastoilla, osa öistä on siellä hyvinkin hektisiä. Ja suden hetkenä 03-05 moni ihminen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Mietinkin tuossa kuinka monta synonyymiä on sanalle kuolema.

*mennyt rajan taa
* liittynyt oikokoipisten kerhoon
* nokka kylmennyt
*siirtyi taivaan kotiin
* lähtenyt
* vaihtoi hiippakuntaa
*lähti viimeiselle matkalle

ja monia muita. Suomalaiset ovatkin taitavia keksimään kiertoilmauksia ikäville asioille. Joskus liiankin hyviä. Itse sanon asiat suoraan. " Omaisenne kuoli viime yönä kello 03 aikaan." Minulle jos ilmoitus kävisi sanoilla että "omaisenne on lähtenyt viime yönä kello 03" kysyin välittömästi "MINNE?" Mielestäni kuolema ei ole niin pelottava, että eikö siitä voisi puhua suoraan.

En tiedä miksi minulla on kuolemaan simppeli suhtautuminen. Johtuuko se siitä että löysin isäni kuolleena? Johtuuko siitä että, työssäni olen nähnyt kuolleita ihmisiä, niin lapsia, kuin aikuisia taikka vanhuksia? Vai siitä, ettei minulla ole mitään pelättävää, kun oma kuolemani hetki koittaa?

Ateistina en usko taivaaseen tai helvettiin. Ei minun tarvitse siis pelätä viimeistä tuomiota. Helpottavaa.Olen jo sanonut monelle taholle, haluavani polttohautauksen, en halua tulevaisuuden tutkijoiden tutkivan luitani, ajatuksella mitähän tämä ihminen on syönyt? Saatikka mittailla kalloani.  Kun kuolen, katoan henkisesti ja fyysisesti.

Kannatan eutanasiaa, minusta tervejärkinen ihminen osaa päättää, milloin voi luopua tuskistaan. Syöpäsairaalle voisi olla helpotus, kun tietää, ettei tarvitse kitua tuskissaan, vaan voi hyvästellä läheiset ja sitten saa arvoisensa lopun elämälleen.

Itsemurha puolestaan on maailman itsekkäin ja raukkamaisin teko. Kadota selittämättä, yrittämättä selviytyä. Olla taistelematta vastaan. Lähipiirissäni on muutama itsemurhan tehnyt ihminen. Osa teki sen saadessaan tietää, että on sairastunut parantumattomaan sairauteen, mutta silti. Itsemurhan paha maku johtuu siitä, kuinka miettii, olisinko voinut auttaa, ja miten ja miksi ei toinen tullut kertomaan olostaan minulle tai muille?

Lisäksi olen kokenut keskenmenon, pienen ihmisen elämän sammumisen ennen sen alkamistakaan. Se sattuu. Miksi ja miksi minä? Minä olisi niin halunnut sen pienokaisen. Kerkesin kuvitella piirteet, ja ostaa vaatteita. Ja kaavinnan jälkeen tyhjyys sisällä, sielussani ja ruumiissani. Edelleen muistan, keneltä sain tukea ja keneltä en. Muistan kyyneleet poskillani ja sen kuinka yksin olinkaan siinä hetkessä. Ja nuo ajatukset ja tuo menetys sattuu edelleen. Vaikka minulla on keskenmenon jälkeen syntynyt lapsi, jota rakastan.

Tulipa yötyöläisellä hiukan synkeämpi teksti. Joskus vain ajatukset karkaavat tummiin  sävyihin. Maailman värit ovat niin vaihtelevia.