Seurailen tiiviisti Anthony Bourdainia. Hänellä on asenne ruokaan. Reilu ja konstailematon. Hän löytää juurikin ne paikat, jonne itsekin menisin. Mehukkaitten ruokien äärelle.
Tykkään hyvästä ruuasta. Pidän lihasta, kasviksista ja kastikkeista.
Mikään ei voita kunnon pihviä ja kasaa salaattia. Nam. Siihen reilu hyvä viini ja hyvää seuraa. Nam.
Kesällä tulee kovasti grillailtua, meillä on pihalla grillikota, jonne olisi tarkoitus asuttaa kaasugrilli. Ja savustin. Voitte vaan kuvitella mitä herkkuja voi sen jälkeen loihtia. Oih, grillikylkeä, maustettu sopivasti valkosipulilla, ja viskillä. päällä reilusti läskiä, jotta lihasta tulee juuri sopivan rapea ja murakka. Makkaraa, napsahtavaa Wilhelmiä tai Kabanossia.
Lohta savustettuna, tai siikaa. Kylkeen aurajuustopunajuurivuokaa. Makkarantekoa voisin kokeilla....
Salaattia kasvatellaan omassa pellossa, viime vuonna taisi kasvaa parhaimmillaan 4 eri sorttia. Kasvitamme myös porkkanaa,lanttua ja naurista. Ensi kesänä olisi tarkoitus perustaa ryytimaa yrteille. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin marinoida ruuat omilla yrteillä.
Toki meillä arkena syödään tavallista perusruokaa. Paljon saamme vaikutteita itämaisesta keittiöstä. Nopeaa arkikokkaamista. Nyhjää tyhjästä. Käytämme paljon kasviksia ja mausteita. Ruoka voi poltella suussa. Se vaan pitää flunssan poissa. Lapsenikin olen opettanut mausteisille ruuille.
Eineksiä ei käytetä. Niistä kun ei tiedä mitä ne sisältävät. Kananahkalihapullia. Yök. Maksalaatikko. Yök. Pinaattikeitto on ainoa eines mikä uppoaa. Kanamunalla, tietenkin.
Lapsuuden ruokamuistoissa pyörii tuore ruisleipä, äidin tekemät kyljykset ja paistetut ahvenet. Kesällä on saatava uudet perunat sipulivoikastikkeella. Ne ovat ihania.
Onneksi kohta koittaa kesä. Saa grillailla, laittaa puutarhaa ja paistatella päivää. Kesän ehdoton juoma on muuten valkoviini Sitsolla. Ja kylmä lonkeri.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruuanlaitto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruuanlaitto. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
LÄSKIÄ, LIIKUNTAA JA RUOKAVALIOTA
Jokaisella naisella on paino-ongelmaa. Lihava taikka laiha. Liikaa löllöä. Luiseva jne.
Itse oli aikoinaan 18 vuotiaan kolmannella kuulla raskaana ollessani 45kg/170 cm. No, raskaus kasvatti tissien lisäksi kiloja tuonne 65 kiloon ja sitten pitkään olinkin tuossa 55-63 kilon välillä. Keskenmeno, ja toinen raskaus nosti kilot noista lukemista yli 80 kiloon, sain nuo kilot kadotettua, taisin painaa 73 kg.
No kuitenkin vuonna 2008 huomasin painavani 85 kiloa. Ilman vauvaa mahassa. Karmivaa. Ohessa kuva minusta tuona aikana....
 |
| Helsinki 2008.... |
Ostin kuntosalikortin, kävin spinningissä. Muutin ruokavalion, suuhuni ei uponnut rasvaisia juustoja, ei valkoista vehnää ja muutenkin täysjyvätuotteet kunniaan. Paino putosi puolessa vuodessa 70 kiloon.
Wohoo. Suoritus, josta olen ylpeä.
Exäni ei kauheasti tykännyt. Kuulemma naisessa pitää olla jotain puristeltavaa. No, onneksi jätin nuo kommentit omaan arvoonsa. Itse viihdyin uudessa kuosissani, ja se on tärkeintä.
Paino on tuossa 70 kilon hujakoilla pysynyt ihan kivasti, nyt lääkäri antoi joulun alla luvan treenata käsioperaation jälkeen. Tuntuu hyvälle. Käyn spinningissä ja kuntosalilla. Tavoite olisi, ei niinkään kilojen persuuksille potkiminen, vaan lihaksen saaminen ja timmi olotila.
Ruokarytmin ja terveellisen ruokavalion pitäminen on kolmivuorotyössä tiukkaa. Mutta pienellä vaivalla sekin käy. Sokeria pyrin käyttämääm minimaalisesti. Teen makeutan inkiväärillä. Inkiväärissä on myös yleiskuntoa ylläpitävää ja rasvaapolttavaa vaikutusta. Kahvissa en käytä sokeria. Opettelin siitä tavasta pois käyttämällä HYLAmaitoa kahviin, se antaa makeutta.
Syön paljon lihaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kartan vaaleaa viljaa, riisiä ja pastaa. Kohtuudella perunaa ja tummia riisejä ja makaronia. Ja mausteita! Suussa pitää poltella, sitten palaa rasvakin :) ei tarvitse erillisiä rasvanpolttonappeja. Samoin pyrin lipittämään vihreää teetä. Kalkkunasta en pidä ja kanaruuatkin tökkii. Kalaa söisin enemmän, mutta muu perhe ei ole asiasta innostunut...
Lisäksi proteiinejä. Pirtelönä tai rahkana. Tällä liikuntamäärällä tarvitsen noin 80 g protskua päivittäin. Laskeskelin tuossa ruokavaliotani ja totesin, että pakko ottaa niitä jauheena tai rahkana. Vaikka sekin tökkii. Protskuna käytän soijajauhetta, se pitää nälän kauemmin poissa ja vatsa tykkää siitä enemmän kuin heraprotskusta. Mutta jokainen meistä kokeilemalla löytää omansa.
Onneksi minulla ei ole isoja mielitekoja makean suhteen. Samoin sipsit voivat maata kaapissa minun puolesta. Joskus vaan on niitä hyvä nakertaa, jos tuntee suonenvetoa tms. niin niistä saa pikaisesti suolaa ja hiilareita kroppaan, parilla sipsillä tilanne korjaantuu. Limppareista en ole koskaan tykännyt. Vettä voisi kyllä juoda enemmän. Vissyä tykkään juoda. Vapaitten alkaessa on mukava ottaa saunan päälle lonkeroa tölkillinen.
Pyrin käymään aerobisella kaksi kertaa viikossa ja puntilla kerran. Ja toisen kerran puntilla aerobisen jälkeen yläkropalle. Tiedän, että enemmän pitäsi tehdä, mutta kun on työt, perhe, koirat jne. Kotona yritän tehdä muutaman etunojapunnerruksen päivittäin, samoin vatsoja muutaman puserruksen. Aamuisin heiluttelen kahvakuulaa kahvia odotellessa.
Tuloksia odotellaan. Pikkuhiljaa tästä mennään eteenpäin.
Kuitenkin kropassani ole tyytyväisin siihen, etten omista selluliittia. Vaikka kuinka rypistelen ja puristelen.
Sirpakassa kunnossa olen ikäisekseni, ja kuitenkin minuakin nuoremmatkin on aika lölleröitä, ja makkarat tursuaa housunkauluksesta. Vaatekokoni on kuitenkin ollut suht sama viimeiset 3 vuotta. Ainoastaan PMS oireena kerään nestettä jopa 3 kiloa, joka sitten sulaa pois. Se on aika ärsyttävää.
Lisäksi en omista alleja, ja tisutkin ovat terhakkaat. Maan vetovoima ei ole niistä napannut kiinni. Myös gluteuslihakseni ovat kiinteät ja napakat.
Oikeastaan olen aika hyvä fyysinen pakkaus. Kuntoni on hyvä, kremppoja ei ole oikein missään, kun olkapää korjattiin kuntoon. Nyt vaan tarmolla kohti haasteita kuntoilun saralla.
 |
| Oulussa 11/2012 |
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
KIUKKUINEN AKKA
Pari päivää on mennyt kiukutellessa. Syitä on moninaisia. Pari juttua ei mennyt kuten Strömsössä. Olin kovasti odottanut pääseväni huomenna Kuopioon. Mutta auto otti ja hajosi. Asun korvessa, jossa tarvitaan kahta autoa. Harmittaa tosi paljon, kun oli ajatellut tavata ystäviä ja purkaa pahaa mieltäni siellä nokatusten ja sitten käydä Matkuksen kauppakeskuksessa, morjenstamassa entistä duunipaikkaa KYSillä.
En minä sille mitään voi että nautin sosiaalisesta elämästä, haluan käydä ihmisten ilmoilla. Kovasti odotin perjantain keikkaakin, mutta kun mies ei halunnut unien jälkeen lähteä, niin en minä yksikään kehdannut vääntyä kylille. Ensi perjantaina olisi taas hyviä bändejä tarjolla,mutta seura uupuu. Taas kerran... Kuopiosta voisi tulla ystävä sinne, jos kyydin saa, mutta pahoin pelkään että töitten jälkeen ajelen kotiin nukkumaan Kerubin keikkalavan edustan sijaan. Ottaa päähän OIKEASTI, kun täällä ei ole rokki-ihmisiä ystäviksi. Vitun Hipit.
Sitten toinen asia, joka on syvästi henkilökohtainen. Olin päättänyt toteuttaa erään asian, mutta se ei mennyt putkeen. Keräsin asian eteenpäin viemiseksi rohkeutta muutaman päivän, ja menin pari askelta eteenpäin, mutta matka päättyi siihen ja petyin. Nyt harmittaa ne askeleitten otot ja että edes kuvittelin asian tapahtuvan. Nielen pettymystäni nyt kovasti. Pääsen kyllä yli, ei siinä. Mutta taidan maksaa kallista hintaa tästä jutusta.
Nyt leivon sitten ruisleipää. Uuni on kuumana ja limput kohoaa, ja reissumiehet. Leipominen kohottaa mieltä. Toivottavasti nuo edes onnistuu.
Jospa tämä tästä, Nokka kohti uusia pettymyksiä.
Meidän talon ilopillerikoiruus,Nelly.
En minä sille mitään voi että nautin sosiaalisesta elämästä, haluan käydä ihmisten ilmoilla. Kovasti odotin perjantain keikkaakin, mutta kun mies ei halunnut unien jälkeen lähteä, niin en minä yksikään kehdannut vääntyä kylille. Ensi perjantaina olisi taas hyviä bändejä tarjolla,mutta seura uupuu. Taas kerran... Kuopiosta voisi tulla ystävä sinne, jos kyydin saa, mutta pahoin pelkään että töitten jälkeen ajelen kotiin nukkumaan Kerubin keikkalavan edustan sijaan. Ottaa päähän OIKEASTI, kun täällä ei ole rokki-ihmisiä ystäviksi. Vitun Hipit.
Sitten toinen asia, joka on syvästi henkilökohtainen. Olin päättänyt toteuttaa erään asian, mutta se ei mennyt putkeen. Keräsin asian eteenpäin viemiseksi rohkeutta muutaman päivän, ja menin pari askelta eteenpäin, mutta matka päättyi siihen ja petyin. Nyt harmittaa ne askeleitten otot ja että edes kuvittelin asian tapahtuvan. Nielen pettymystäni nyt kovasti. Pääsen kyllä yli, ei siinä. Mutta taidan maksaa kallista hintaa tästä jutusta.
Nyt leivon sitten ruisleipää. Uuni on kuumana ja limput kohoaa, ja reissumiehet. Leipominen kohottaa mieltä. Toivottavasti nuo edes onnistuu.
Jospa tämä tästä, Nokka kohti uusia pettymyksiä.
maanantai 7. tammikuuta 2013
HARRASTUKSET
VALOKUVAAMINEN on vanhin harrastukseni, tai no lukeminen on se tosi vanhin, mutta itsestäänselvyys, että en sitä edes harrastukseksi lue.
Voitin 10 vuotiaana kameran piirustuskilpailussa. Siitä se lähti. (tuo kamera on muuten edelleen ehyt, Minolta. Äidillä käytössä) Kuvailin kaikkea muurahaisesta pihakoivuun. Silloin piti napsahtaa nappikuva jo ensimmäisellä otoksella. Lukioaikana ostin järjestelmäkameran ja oli kamerakerhossa. Kehitin mustavalkoisia kuvia. Haaveena valokuvaajan ura, mutta silloinen mieheni ei halunnut muuttaa etelä-suomeen ja siihen kaatui unelmani. (jälkeenpäin ajateltuna, olinpa typerä, miehen itsekkyyden ja joustamattomuuden vuoksi jätin haaveeni... no mäkeenhän se meni koko suhde, juurikin noiden syiden takia ja paljon muunkin)
Olin pitkään kuvaamatta, tietysti jotain pönötyskuvia juhlissa, exäni ei tykänyt harrastuksestani, ja haukkui ne pönötyskuvatkin, otin ne väärinpäin ja hölmösti. Niin kun en katkaissut ihmisiä kahtia,otin liian läheltä ja otin pystyyn ne kuvat. Ja halusin taustaakin esille.
No nyt hommasin kesällä käytetyn järkkärin ystävältäni. Äkkiä ne asetukset ja oma tyyli palasi takaisin. Ja mitä hassuinta, se yhden laukaisun täydellinen kuva on minimivaatimukseni. Nautin linssin läpi tiirailemista, etsin ei niin tyypillisiä kulmia, kohteita ja yllätyksiä.
MINUN KUVANI tuosta linkistä voi nähdä minun mielestäni hyviä kuviani.
KIRJOITTAMINEN, sitä olen tehnyt koko pienen ikäni. Runoja, satuja tarinoita. Minulla on vilkas mielikuvitus ja pää täynnä asiaa. Jonnekin ne on purettava. Pidin nuoruusajan päiväkirjaa. Sen pito loppui siihen, kun parisuhteeni toinen osapuoli luki silloisen päiväkirjani ja haukkui minut ja ajatukseni. Kielsi päiväkirjan pidon. Kielsi kirjoittamisen.
Eroni jälkeen olen kirjoittanut. Kaiken turhautumiseni, kaiken suruni, terapioinut itseäni. Ja kaikki se tuntuu niin omalle.Vapauttavalta ja hyvälle.
URHEILU.... nuorena juoksin ja urheilin kilpaa. Pituushyppyä ja juoksua. Sitten se jäi. Kunnes vaaka näytti hirmu lukemia. Polviin koski ja oli huono olla. Laihdutin liikunnalla ja ruokavaliolla 15 kiloa. Tunsin oloni elossa olevaksi. Tykkään nykyään kuntosalitreenistä, spinningistä ja pumpista. Ihan pitää itseään toppuutella ja muistaa käydä rauhallisillakin tunneilla, kehoa hellimässä. Mukava katsella kun löysä liha muuttuu tiukaksi, rasva palaa ja tulee eufoorinen olo kaiken sen rääkin jälkeen.
LEFFAT, olen aina tykännyt leffoista. Kauhu, komedia, jännitys, toiminta.... kaikki käy. Rentouttavaa arjesta pakenemista....
RUUANLAITTO. Äitini kertoi, että olin leipomassa pullaa heti kun nokka yletti pöydän laidan yli. Aina mukana hämmentämässä keittoa. Haaveili jopa kokin urasta. No, se haave karisi tajutessani sarjatuotannon ravintolakeittiössä ( huoh, Rosso yms sarjaravintolat, mikroruokaa saan kaupastakin....) ja siihen kuinka alkoholisoituneita ravintola-alan ihmiset on. En yleistä, mutta sanotaan 80% on viina tärkeässä osassa elämää ravintola-alan ihmisillä. No, keskityn hellimään läheisiäni hyvällä ruualla. Ja pahan mielen saa purettua pois vaikealla reseptillä, joka vaatii keskittymistä ja onnistuminen pyyhkii pahan mielen pois... kummallista mutta palkitsevaa.
Voitin 10 vuotiaana kameran piirustuskilpailussa. Siitä se lähti. (tuo kamera on muuten edelleen ehyt, Minolta. Äidillä käytössä) Kuvailin kaikkea muurahaisesta pihakoivuun. Silloin piti napsahtaa nappikuva jo ensimmäisellä otoksella. Lukioaikana ostin järjestelmäkameran ja oli kamerakerhossa. Kehitin mustavalkoisia kuvia. Haaveena valokuvaajan ura, mutta silloinen mieheni ei halunnut muuttaa etelä-suomeen ja siihen kaatui unelmani. (jälkeenpäin ajateltuna, olinpa typerä, miehen itsekkyyden ja joustamattomuuden vuoksi jätin haaveeni... no mäkeenhän se meni koko suhde, juurikin noiden syiden takia ja paljon muunkin)
Olin pitkään kuvaamatta, tietysti jotain pönötyskuvia juhlissa, exäni ei tykänyt harrastuksestani, ja haukkui ne pönötyskuvatkin, otin ne väärinpäin ja hölmösti. Niin kun en katkaissut ihmisiä kahtia,otin liian läheltä ja otin pystyyn ne kuvat. Ja halusin taustaakin esille.
No nyt hommasin kesällä käytetyn järkkärin ystävältäni. Äkkiä ne asetukset ja oma tyyli palasi takaisin. Ja mitä hassuinta, se yhden laukaisun täydellinen kuva on minimivaatimukseni. Nautin linssin läpi tiirailemista, etsin ei niin tyypillisiä kulmia, kohteita ja yllätyksiä.
MINUN KUVANI tuosta linkistä voi nähdä minun mielestäni hyviä kuviani.
KIRJOITTAMINEN, sitä olen tehnyt koko pienen ikäni. Runoja, satuja tarinoita. Minulla on vilkas mielikuvitus ja pää täynnä asiaa. Jonnekin ne on purettava. Pidin nuoruusajan päiväkirjaa. Sen pito loppui siihen, kun parisuhteeni toinen osapuoli luki silloisen päiväkirjani ja haukkui minut ja ajatukseni. Kielsi päiväkirjan pidon. Kielsi kirjoittamisen.
Eroni jälkeen olen kirjoittanut. Kaiken turhautumiseni, kaiken suruni, terapioinut itseäni. Ja kaikki se tuntuu niin omalle.Vapauttavalta ja hyvälle.
URHEILU.... nuorena juoksin ja urheilin kilpaa. Pituushyppyä ja juoksua. Sitten se jäi. Kunnes vaaka näytti hirmu lukemia. Polviin koski ja oli huono olla. Laihdutin liikunnalla ja ruokavaliolla 15 kiloa. Tunsin oloni elossa olevaksi. Tykkään nykyään kuntosalitreenistä, spinningistä ja pumpista. Ihan pitää itseään toppuutella ja muistaa käydä rauhallisillakin tunneilla, kehoa hellimässä. Mukava katsella kun löysä liha muuttuu tiukaksi, rasva palaa ja tulee eufoorinen olo kaiken sen rääkin jälkeen.
LEFFAT, olen aina tykännyt leffoista. Kauhu, komedia, jännitys, toiminta.... kaikki käy. Rentouttavaa arjesta pakenemista....
RUUANLAITTO. Äitini kertoi, että olin leipomassa pullaa heti kun nokka yletti pöydän laidan yli. Aina mukana hämmentämässä keittoa. Haaveili jopa kokin urasta. No, se haave karisi tajutessani sarjatuotannon ravintolakeittiössä ( huoh, Rosso yms sarjaravintolat, mikroruokaa saan kaupastakin....) ja siihen kuinka alkoholisoituneita ravintola-alan ihmiset on. En yleistä, mutta sanotaan 80% on viina tärkeässä osassa elämää ravintola-alan ihmisillä. No, keskityn hellimään läheisiäni hyvällä ruualla. Ja pahan mielen saa purettua pois vaikealla reseptillä, joka vaatii keskittymistä ja onnistuminen pyyhkii pahan mielen pois... kummallista mutta palkitsevaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)