KAUNEUSJUTTUJA

Nyt on vuorossa kauneuspostaus. Eli, tuotteet, joita tarvitsen... ja onpa joukossa jokunen työkalukin.

Tämä hiuksiin jätettävä kurittaa luonnonkiharat, ja sähköisyyden. Ihana tuoksu ja ei tahmaa! Tilaan näitä Britanniasta, ai miksi? Katsoppa muuten hintoja....

Suoristusraudat, joilla saa laineita, kiharaa ja suorat kutrit. Ostin aikoinaan työkaverilta. Ja hyvin toimii. En voi elää ilman näitä =)

Suoristusraudat tarvitsevat sitten tökötin, joka suojaa hiusta. Tämä on hyvä tuote. Käy myös föönäukseen ja tuuhentaa hiusta. Tykkään!

Klipsipidennykset, juhlakampauksiin, letteihin yms. Ei kuluta omaa hiusta, kuten sinetti tai teippipidennykset. Tosin partana käytän vain kuvaustilanteessa, mutta onkohan oikeasti olemassa parranpidennyksiä?

Oih, rakastuin tähän heti! Pehmentää ihoa, on tasainen iho.Suositellaan meikin alle, mutta käytän ilman sitäkin. Eli kyseessä on ns. primer. eli meikipohjustusvoide. Päihitti minun entisen suosikkini, eli valokynän...

BB-voide, kaikki yhdessä, on muuten mainonnnan väärti. Ei tarvitse puuteria, nassu ei kiillä ja kosteuttaa hyvin. Uuuh, me like! Pääsee helpolla.

Ripsari. Vedenkestävää, aina! En mene viemään roskiakaan ilman ripsaria. Väri aina musta. Joskus teininä oli vihreää, mutta nyt aina musta. Se on the väri. En käytä ripsipidennyksiä yms. Minulla on ihan hyvät ja kauniit ripset. Ne tarvitsevat vain mustaa väriä. Aamen.

Huulipunat ja kiillot. Niitä olla pitää. Diggaan nudeja ja ruskeaan taittuvia. Ne sopii minulle. Ja pari pinkkiäkin on. Kesäksi. Näitä on aina käsilaukussakin. 

Eyeliner. Musta, oih, tällä saa silmät nätiksi, ja ei tarvii muuta. Teen vaan ohuen rajauksen yläripsien tyveen ja siinä se. Perusmeikki arkeen ja juhlaan. Joskus voi olla luomiväriä. Mutta ei ole pakko.

Huulirasvariippuvainen. Tunnustan. Näitä on laukuissa, autoissa ja yöpöydän laatikossa. En voi mennä nukkumaan ilman huulirasvaa.

Ja ennen nukkumaanmenoa rasvataan kädet. Sairaanhoitajan kädet kuivuvat herkästi, ja näin ollen, käsivoidettakin löytyy ja sieltä sun täältä. mutta tämä ihanan mustaherukan tuoksuinen  rasva on yöpöydällä.

Kynsilakat <3 no, hoitoalalla ei saa olla  lakkaa kynsissä. Joten, pitkät vapaat ja lomat talsin kynnet  lakattuna. Ja mitä villeimmissä väreissä. Kauniit kynnet kruunaavat kädet.

Kookosöljy, ihoni pehmentäjä. tämä purnukka on 2 euroa, Kanarialta.  seuraavakin tuote on Kanarialta....

Aloe Vera geeli. Auttaa auringonpolttamiin, Karvanpoiston jälkeen viilentää ihoa.Koukussa tähän tuotteeseen.  (Ja luultavasti sääsken puremiinkin auttaa ).Pari purkkia ostin Kanarialta. 

Vihaan karvoja. Ajelen, sheivaan epilaattoroin kaikki pois. Joka päivä. Arrrgh, jos olisi rahaa, menisin välittömästi johonkin laaserointiin ja laaseroisin karvat taivaan tuuliin! .Karvat, yök. Sileys, nam.

Pinsetit, näillä kiskotaan kulmakarvat siistiksi. Kauniit kulmakarvat on naisen kruunu. Paksut ei niinkään. Saatikka yhteenkasvaneet. Minusta olisi tullut vallan mainio kulmakarvataiteilija. Muotoillut kulmakarvoja ja tehnyt naisista kauniita. Harvemmin värjäilen kulmiani, ne on luonnostaan tummat. Pidän kulmakarvoistani. 

Kasvovoide, minulla on pintakuiva iho ja tarvitsen rasvaa, Ostin ensimmäisen rasvani joskus 35 vuotiaana. Ja kai pitää kohta ostaa silmänympärystökötti. Mutta luotan geeneihini ja uskon että ryppyjä ei niin vaan tule =)

Luotan Rexonaan. Hajuton, kuten sairaanhoitajan kuuluu olla. PAITSI...

vapaalla. Tässä minun suosikkihajuveteni.  Nuuuuh. En pidä voimakkaista Poisoneista ja vastaavista. Nämä on hyviä. 

Ja lopuksi Bepanthen. Huulirasva, pyllyrasva, käsivoide, tatuointirasva, kuivettumarasva... kaikki yhdessä. Tämä on muuten ostettu Budapestistä. Maksoin 1/3 hinnan Suomen vastaavasta.  Parasta rasvaa in da world!

AHDISTUSPÄIVÄ

Olin pääsykokeissa AMKhon opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jep. idioottia, en ole opistoasteen tutkinnollani ja 15 vuoden työkokemuksellani pätevä opiskelemaan hoitotyön opeksi tai hoitotyön johtamista. Luulevat varmaan että otan jonkun sähköjohdon ja ja johdatan opetuslapset Jordan-virtaan.

Lisäksi on puskenut päälle ahdistus ulkonäöstä. Taas kerran. 4 kertaa viikossa kuntosalia, ja siihen 3 kertaa viikossa juoksulenkki, paino pysyy samassa, vaikka noudatan hyvää ruokavaliota. Naama edelleen peilissä petolinnun perseen näköinen ja tukka roikkuu sinne ja tänne, ei-niin-kauniisti.

Tukka olis tarkoitus värjätä, mutta siihen oli  toiset haaveet kesäksi, mutta piti ostaa auton renkaat. eli samalla tylsällä päällä mennään, juuri nyt on se vaihe, että ei tee edes mieli värjätä. Vituttaa niin paljon, kun haaveet uudesta tukasta kaatuivat.

Naamaa nyt ei voi muuttaa, ei ole rahaa kauneusleikkauksiin. Pakko kelvata, onneksi on Prisman pussi ja Pirkka pussi kaapissa, voi vaihdella. Pikkukonsti piristää ulkonäköä. Halvempi kuin Tallinnan lääkäri.

Ja ärsyttää, kun teen hiki hatussa töitä liikunnan kanssa kropan eteen, tulokset on seis, ja paino vaan kummittelee samassa. Jotain teen väärin? En vain tajua mitä? ÄÄÄÄÄÄ.... haluan tuloksia!

Ei kait se auta, pakko tyytyä tähän mitä on. Onneksi on saanut olla tavallinen taavetti ikänsä, enemmän varmaan vituttasi jos olisi ollut kaunis ja ihana ja hoikkanen....

Enkä osaa piirtää, en laulaa, en omaa mitään erityislahjakkuuksia, aika tylsä tyyppi loppupeleissä. Ehkä vaan menen peiton alle ja toivon parasta.

MUSTAAKIN MUSTEMMAT SUKAT -K18-

On olemassa mustasukkaisuutta ja sairaus nimeltä mustasukkaisuus. Perusmustasukkaisuus on pelkästään sitä että jos toinen ihminen tulee liian lähelle kumppanisi ihoa, ja toinen ei vetäydy kauemmas niin sydämeen koskee. Ja ajatus siitä että kumppanisi pettäisi sinua, satuttaa veitseniskujen tavalla....

No sitten tämä sairaus. On ihan veikeää olla parisuhteessa sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa.

Puhelinratsia, jos suutut, sinulla on salattavaa, jos et suutu ratsiasta, jotain on vialla.
KOMMENTTI: jos minulla olisi sutinaa, olisinko niin tyhmä, että puhelimeeni moista tietoa jättäsin?

Tulet töistä  15-30 minuuttia myöhemmin kuin tavallisesti. Haistellaan, mille haisen, (kiimalle, vieraalle partavedelle) ja miksi en soittanut että kotiintulo viivästyy? Olen siis käynyt panemassa jotain äijää matkan varrella tai vaikka siivouskomerossa.
KOMMENTTI: jos olisin soittanut omasta puhelimesta, olen voinut siis soittaa mistä vaan paikasta (vaikka sieltä nussimispaikasta), jos olisin soittanut työpaikan puhelimesta, niin se ehkä olisi ollut suotavaa, vaikka olisin voinut soittaa ja lähteä heti perään sinne paneskelemaan.

Alushousutarkastus, onko alushousuni tavallista märemmät, haisevatko vieraalle mällille? Näitä voi tutkia esim pyykkikorista, asian huomaa kun alushousut ovatkin siirtyneet kopan päällimmäiseksi.
KOMMENTTI: ööö... no... jos ne mällit onkin kondomissa?

Onko fritsuja, muita jälkiä? Jokaiselle kolhulle, naarmulle ja mustelmalle pitää löytyä selitys.
KOMMENTTI: Jaa, sadomasokimiako minä sen oletetun suhteen kanssa harrastaisin? Eiköhän masokismia ole olla tämän mustasukkaisen persoonan kanssa?

Soitto työpaikalle, esim. yövuoroon ollaanko töissä? Joo olen? Selityksenä voi olla joku ihan kumma, et nukkunutkaan vieressä, ihmettelin minne katosit tms.
KOMMENTTI: Kannattasko juoda vähemmän 80% Viroviinaa? Että muistaisi missä se huora on töissä ja missä vuorossa?

Lopuksi kootut vinkit siitä, mistä tietää että on käyty vieraissa panemassa.
Vitunhuulet on turvoksissa.
Ei kostu esileikeissä.
Ei laukea.
Huokailee itsekseen.
Ostaa uusia alusvaatteita.
Haluaa baariin.
Nauraa puhelimessa.
Käyttää sähköpostia.
Käyttää nettiä (muuhunkin kuin laskun maksuu ja lehtien lukemiseen)
Ei kerro salasanojaan yllämainittuihin paikkoihin.
Juttelee miehen kanssa jossain (koulun vanhempainillat, työkaveri kaupassa, lasten harrastuksen vetäjä, hymyilee mieskirjastonhoitajalle, juttelee siskon miehelle)
Katsoo ohikulkevaa miestä (potentiaalinen panomies)
Nukahtaa aikaisin.
Värjää hiukset.
Meikkaa.
Käyttää tiukkoja vaatteita.
Käyttää stringejä.
Nukkuu alasti.
Nukkuu pyjama päällä.

Oli varmaan jotain muitakin merkkejä pettämisestä, en vaan nyt enää muista.  Sairaalloinen mustasukkaisuus on vielä siitä mielenkiintoista, vaikka merkit on selvät, että toinen ei todellakaan ole pettänyt, niin mikään järkiselitys ei tehoa. ei mene mustasukkaisen mieleen. Hän on niin oikeassa. Huora mikä huora. Siitä ei ole mihinkään, ei missään. Rumakin kuin mikä. Silti se nussii satoja miehiä....

ASUMINEN JA MUUTTAMINEN

Miettii, kuinka jotkut jämähtää samaan pitäjään kuin tatit, ja toiset kerkeää vaihtaa kaupunkia monestikin elämänsä aikana. Kuten minä. Menossa neljäs paikkakunta. Suomussalmelle jos olisin jäänyt, niin pää olisi räjähtänyt ennenpitkää. Lappi on henkinen kotini ja sinne aina kaipaan. Terveisin Sohvafilosofi.

Tämä Facebook päivitykseni sai ihmiset kummastelemaan. Miten niin? Mitä tarkoitan?

Tarkoitan ihmisiä, jota asuvat syntymästä kuolemaan samalla paikkakunnalla, vaikka siellä olisi työtön, harrastukseton ja vailla etenemistä elämässä. 

Lähintä kaupunkia pidetään isona ja Helsinkiä jo pelottavana edes käydä. Sinne mennään vain kovat kaulassa ja viivytään pakollinen aika. 

Mikä kumma niitä ihmisiä pitää kiinni samassa, haluamatta matkustaa taikka edes opiskella toisella paikkakunnalla? Onko se joku kumma pelko vieraasta? Tapa vai olosuhteitten pakko?

Itse koin pienen paikkakunnan ahdistavaksi ja menneisyyden mörköjen pesäksi. Halusin pois. Opiskelemaan ja näkemään maailmaa. Suomussalmi on edelleen hiljenevä maaseutukunta. Jos ei muuta Kainuu opettanut minulle, niin sen, että vittumaisuuden läpi voi pusertaa itsensä läpi ja jatkaa elämää.

Tosin unelmaani esti, jälleen kerran, silloinen mieheni, joka ei halunnut matkustaa ulkomaille. Hän oli juuri noita ihmisiä, joitten mielestä oma kotikunta oli paikka vailla vertaa ja siinä ei koskaan ollut mitään vikaa. Vaikka sormella olisi osoittanut.

Olen muuttanut opiskelujen takia Rovaniemelle. Snadi kaupunki, virkeä, iloinen ja jouluinen. Viihdyin. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja jotenkin koko kaupunki oli nuorekas ja täynnä jotain selittämätöntä energiaa. Ehdoton suosikkikaupunkini!

Työn perässä tuli muutto Kuopioon. Kulttuurishokki  Rovaniemen jälkeen. Pimeä kaupunki ja savolainen kansa. Lupsakkaa väkeä siihen asti, kunnes huomasi, että vastapuoli onkin tiukempi vastus ja ei tanssi savolaisen piällysmieskulttuurin mukaan. Asioitten vatkaaminen oli ärsyttävää. Mutta bändielämä oli varsin vilkasta, siitä pidin. Ja sain sieltä myös ystäviä, jotka kulkevat mukanani elämäni ajan.

Sitten paluu juurille. Maalle. Kontiolahdelle, Joensuun kupeeseen. Miksi? Mies, joka vei jalat alta, koppasi kainaloonsa ja vei mukanaan.  Tai no, pitihän tuosta muutosta  hiukan keskustella.

Joensuu on kylmä, täällä tuulee aina. Bändielämä hiljaista, tai no, soi täällä Alangon veljesten melankolia, rokkia ei niinkään.  Jotenkin sisäänpäin lämpiävä kaupunki. Lähdin avoimin mielin ja olen pettynyt. Se kainuulainen sitkaus kai minut täällä pitää, en vielä luovuta.  Yritän nyt pärjätä kaukosuhdeystävien voimin. 

Tulevaisuudessa näen itseni Suomen rajojen ulkopuolella. Töissä, vapaaehtoisena.... en tiedä, sen aika koittaa sitten joskus. Lasten kasvettua pesästä ulos.  Ehkä se 10 vuoden kiertokulku, jota olen ison muuttojeni välillä totetuttanut, kertoo minne päin maailmaa polkuni vie seuraavan kerran muuttamaan.