ELÄMÄNI BIISIT

Kuuntelen paljon musiikkia. Elämäni varrella on musiikilla ollut iso merkitys. Linkitän tähän postaukseen kappaleita, joilla on ollut tärkeä osa elämääni. Biisin mukana on tarina, miksi se on tässä.

STRATOVARIUS: Hunting High and Low.

Sinä kiirastorstaina 9.4.2009 noin viiden aikaan,  lähdin silloisesta kodistani, mukanani kuopukseni ja  matkalaukku tavaroitamme kohti tuntematonta.  Ei paikkaa minne mennä. Mietin että teenkö oikein. Yht äkkiä puhelimeni alkaa soittaa tätä biisiä (ei ollut soittarina, vaan muistikortilla,  ei ollut soitinkaan päällä, ja puhelimeni oli ns. läppäpuhelin että vahingossakaan se ei voinut käsilaukkuni taskussa.) Biisi alkoi soimaan keskeltä, näillä sanoilla:

Now I'm leaving my worries behind Feel the freedom of body
and mind I have started my journey.

Jotenkin aavemaista. Myönnän. Mutta jotenkin nuo sanat antoivat voimaa. Suuremoinen viisaus johdatti minua eteenpäin ja hakeuduin paikalliseen turvakotiin. Sillä tiellä olen. Levitin siipeni, tunsin vapauden ja aloitin matkan uuteen elämään.  Siksi tämä biisi elää sielussani aina. 

DIABLO: Black Swan.

Diablo on hyvää siivousmusiikkiakin, kova livebändi, ja ensimmäinen yhteinen bändi, jota kävimme mieheni kanssa katsomassa, noin kolmansilla treffeillä. Samalla hän tutustui ystäviini. Ikimuistoinen keikka.

Siksi Diablo, biisihän nyt olisi voinut olla mikä vaan, mutta otin kevyemmästä päästä.

METALLICA: Master of Puppets

Tästä biisistä alkoi metallistiurani. Kuulin sen yläasteikäisenä Rockradiosta ja se oli menoa. Tokihan vanhemmat sisarukseni olivat kuunnelleet raskasta rokkia. Ja veljeni soitti kitaraa. Että eipä minusta olisi voinutkaan tulla iskelmäprinsessaa. Eikä tule. Metallimusiikki on vain niin viehättävää. Sen useat tasot vaativat suurempaa älykyyttä kuuntelemiseen ja kappaleen avautumiseen, kuin kevyt pillipiiparirenkutus. Sävellykset ovat usein klassisen tasoa.  (ja tämä on tutkittu juttu, siksi hymyilen vienosti, kun joku sanoo, ettei metallimusiikki avaudu hänelle ja se on typerää. )

Jimi Hendrix ja USAN kansallislaulu Woodstockissa.

Veljelleni omistettu. Hän, jos kuka on Hendrix fani. Toisaalta, tämä kepitys on kovinta, mitä kukaan ikinä on tehnyt livenä. Jos joskus pääsen aikakoneeseen, niin ehdottomasti käytän sen matkan Woodstockiin 1969 ja näen tämän livenä. Sitten voisi kuolla pois. Siksi tämä biisi. Kitara ja mies, ei siinä muuta tarvita. 

TAPIO RAUTAVAARA: Metsäkukkia

Isäni lauloi tätä laulua ja opetti minut tanssimaan valssia. Seisoin hänen varpaillaan ja hän opetti siinä askeleet. Se on syy numero yksi. Toinen syy on se, että rakastan Rautavaaran tummaa rauhoittavaa ääntä. Tuolla äänellä olisi maailma valloitettu, jos Tapsa olisi ollut jenkki. Lisäksi Rautavaara on tumma komea mies. Ja hyvä tanssimaan, äiti kertoi. Tapsa oli äitiä aikoinaan Kittilässä tansseissa tanssittanut =)

Äisille ja isille tämä kappale. Äiti kertoo, että isäni on hänen elämänsä suurin rakkaus. Isänikin oli tumma pitkä ja komea mies. Paras mies ikinä. Kuten minulla oma mieheni juuri nyt.

TAROT: loves not made for my kind

Tätä tahkosin sinkkuaikanani. Perustelin itselleni että rakkaus ei ole minua varten. Minä en ole rakkauden arvoinen. Ja kuka minua rakastaisi? Huonon itsetuntoni peitin kuoren alle, ja esitin vahvempaa ja kovempaa kuin olinkaan. Kuitenkin halusin olla rakastettu ja rakastaa. Löytää oman muskettisoturini, joka huolehtisi minusta pahaa maailmaa vastaan. Kaikki ovat rakkauden arvoisia. Siksi tämä biisi.

Beethoven: Kuutamosonaatti

Beethoven on suuri suosikkini klassisessa musiikissa. Kuuro mies, joka sävelsi. Aikansa hevimuusikko. Joka kuuntelu kerralla Beethovenin teokset avautuvat uudestaan. Siinä hänen salaisuutensa. 
Tämä biisi tulee soimaan hautajaisissani. Siksi tämä kappale on tässä.

Nämä ovat siis kappaleita, jotka kuuluvat elämääni. Niillä on paikka aina minun sydämessäni. Suosikkikappaleet tulevat ja menevät, mutta kappaleet, jotka herättävät tietyn muiston, fiiliksen tai ajatuksen, säilyvät. Musiikki on ikuista. Ihminen kuolevainen. Itse en voisi kuvitella elämää ilman musiikkia. 

Oli aika, jolloin musiikki kiellettiin minulta. Olisi pitanyt kuunnella vain hänen musiikkiaan. Enää ei kukaan vie sitä minulta pois. Jos vie, se ihminen kadotkoon elämästäni. 

SAUNA OPEN AIR 2013

Käytiin sitten Kaunasin reissun jälkeen rokkaamassa. Oltiin varattu lipetit Sauna Open Airiin, kun siellä oli useampi hyvä esiintyjä.

Egokills aloitii pikkulauteilla lämppärinä. Ihan jees meininki pojilla.

Sitten Stratovarius aloitti ison lauteen löylynheiton. Paha paikka. Stratot on nähty aiemmin ja tutun varmalla tyylillähän Kotipelto ja pojat tuon homman hoiti. Kuitenkin, Tolkkia tuli kaivattua keikan aikana. Minun oma teemabiisini  "Hunting High and low" kuitenkin sai edelleen kylmänväreet niskaan. Tarina, joka tuohon biisiin liittyy on niin meedio, että sen tietää tärkeimmät ihmiset. Jos joku haluaa tietää lisää siitä kertomuksesta, kysyköön henkilökohtaisesti.

Bloodred Hourglassin aikana söimme, mitä bändistä kuulimme sitten loppusetistä, niin ihan hyvää kamaa on. Toiminee klubilla paremmin.

Bodomin lapset oli hiukan pettymys, jotain uutta pitänee bändin saada aikaan, tai homma on puissa. Ei Laihon vittuilu ja tilulilukepitys jaksa enää montaa levyä kantaa. Fucking yeah on se.

Illan pettymys oli selkeästi OPETH, no, levyllä on hyviä biisejä joita vetää. Mitä tekee ukot? Soittavat teknisesti hyvin, laulu puhdasta ja niin edelleen. Mutta, missä on MOJO? Lavaenergia? Aaargh. jos rakastelevat kumppaniaan yhtä teknisesti, mutta yhtä munattomasti,  niiin hohhhoijaa. Megapitkät, tantraseksibiisit eivät uponneet. Mutta en tuomitse, ennenkuin näen toisen keikan. Annan mahdollisuuden. Jos on yhtä munatonta, niin olkoon koko bändi.

Sitten illan pieni jännityskakkahetki, Nightwish. Anettehan lauloi pieleen, ääni ei riittänyt Nightwishin upeisiin vanhoihin biiseihin ja pikkasen ennakkoluuloisesti suhtauduin uuteen solistiin.
Siten alkoi tykitys. Ja toisen biisin (suuri suosikkini I wish I had an angel) alkoivat onnenkyyneleet valua kyynisen hevimuorin silmäkulmasta. Tämä on totta, minun ei tarvinnut myötähävetä laulajaa. Se osasi homman. Pienellä treenillä Floor vetää vanhatkin biisit vielä komeammin kuin Tarja. Sovitukset Anetelle tehdyista lauluista oli tykimmät, rokimmat ja menevämmät Floorin versiot. ABBAnightwish is so bye bye. Lisäksi muilla bändin jäsenillä oli kivaa ja hauskuus työssä näkyi lavalle asti. Ihanaa, minun rakastama bändi on niin takaisin ja liekeissä! Tahdon heti uudestaan keikalle!

Illalla grillattiin, jauhettiin hölmöjä juttuja tuttujen ja tuntemattomien kanssa leirintäalueen grillipaikalla....


Sunnuntai koitti, luojan kiitos, ei niin kuumana....

Stamina oli ihan oma itsensä. Ei yllättänyt.

Omnium Gatherium oli mainio. Sitä voi katsoa toistekkin.

Hardcore Superstaria odotti komeampi puoliskoni innolla ja hauska rokkimeininki oli ruotsin pojilla päällä. Hauskaa heillä oli lavalla, musiikki suoraviivaista rokkia ja kansa tykkäsi. Pari tanssiaskelta otti minunkin tossuni Ratinan kentällä.

Sabaton hoiti homman kotiin. Laulaja loikki aropupusti pitkin lavaa, kansa diggaili sotaheviä, ja bändi otti yleisönsä. Meet and Greetissä puolisoni sai nimmarit, ja minä annettua hauskan kuvan bändin Oulun keikalta.
Fanikuvassa kitaristi istuu kynä nokassa, mutta sepä siitä.

Illan pääti Volbeat, neljä biisiä jaksettiin, sitten mentiin takasin luksusmökkiimme. Tanskalainen musiikki ei jaksanu inspiroida enempää.

Härmälässä meillä oli siis 5 neliön mökki, joka oli kolmelta yöltä kalliimpi kuin 5 yötä Kaunasissa. Retrolattia ja karu sisustus. Se on rokkia se.

Kavereita tuli nähtyä ja hauskaa pidettyä. Lämmöllä muistamme myös kiikkustuolissa Petterikerhoa varustettuna Mikolla. Kiitos heille maanantaiaamun kahveista.

Lisäksi totean, että kuu Kiuruista kesään. Linnut ovat mukavia.

KAUNAS, kaupunki Liettuassa

Meille tuli ex tempore keikka kohti Liettuaa. Ajatus lähti lapasesta kun huomasimme että Tampereelta lähtee lento Kaunasiin. (olimme menossa siis Sauna Open Airiin Tampereelle rokkaamaan) Eli siis Ryanairin siivin, kohti Baltian maata.Jipii!

Ryanairissa mitään moittimista, kertakuulutus, ihmiset koneeseen ja jos jäit baariin kännäämään ja missasit lennon niin...oivoi.

Kone oli etuajassa perillä ja vastassa oli Julius;Apartmentin vastaava. Ajettiin sitten pimeän Kaunasin läpi teinibemarilla, ja vastassa oli siisti ja nätti asunto. Jääkaapissa odotti kuohuviini ja Kalnapilsiä, paikallista olutta. Joka oli ihan hyvää.  Asunnon oli rakennuttanut juutalainen mies noin 90 vuotta sitten. Ja hirsissä näkyi mm. lasten pituusmitat 1920-luvulta. Asunto oli saneerattu vanhaa kunnioittaen ja oli tosi  ihana! Ja romanttinen. Sohvilla oli kiva ottaa höpöset kaupunkiseikkailujen lomassa.

MAJAPAIKKAMME KAUNASISSA

No, aamulla kun Komistus heräsi (vihdoin ja viimein, minä olin jo pomppinut innosta kello 7....) lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja fiilis oli mukavan muikea! Ohessa muutama kuva tuolta kävelyltä.

Kaunasin vanhan kaupungin toriaukea. Siellä oli tämä hauska pyöräpatsas

                             

Väinämöinen, joka pitelee korviaan, kun Tivolin musiikki on niin kamalaa pumputusta!

                     

Ehdoton tutustumiskohde on Paholaisen Museo! Kaunasilainen taiteilja oli alkanut kerämään syntymäpäivälahjaksi saamansa pirun jälkeen lisää piruja, Ja kun annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden, siinä määrin että noita hänen paholaisiaan oli iso huoneellinen! Lisäksi museossa oli ulkomaalaisten lahjoittamia paholaisia ja vaihtuva näyttely sielunvihollisesta. Ainoa paholaiselle omistettu museo maailmassa. Hauska ja rento paikka.

    Naamareita paholaismuseossa.

                                         

  Kalervo Kummola, eikun....

                                                 

       Paholaisrakkautta           

Kaunasin ruokapaikat olivat hyviä. Kiinalaisia ruokapaikkoja useita, niissä emme piipahtaneet. Kallis ravintolaruoka maksoi noin 25 euroa, ja siinä oli pääruoka, jälkiruoka ja ruokaolut. Halvalla lounas irtosi paikallisten suosimassa paikassa 10 eurolla. Siis kahdelle hengelle. Ja en ole muuten muualla syönyt niin hyvää kylmää borssikeittoa!

Negatiivisen leiman saa tässä kohden egyptiläinen ravintola Ramses II. Tarjoilija haahuli jossain muissa sfääreissä, lusikka puuttui alkukeitosta, ja toinen ei saanut ruokaansa ja kun kyseltiin perään, niin kappas, ribsit olivat loppuneet. (Olisi voinut asiasta kertoa....) Ruoka oli ihan jees, kebab oli hyvää, sitten kun toivuin järkytyksestä, etten saakkaan ribsejä.

Olut oli hyvää, matkakumppani ihastui Petrus-nimiseen olueen, joka oli tummaa olutta. Oluttuopponen maksoi noin euron puoli litraa. Paikalliset oluet olivat hyviä. Valitettavasti emme löytäneet pubia, jossa olisi myyty  siankärsiä naposteltavaksi, vaikka jossain matkaoppaassa niin sanottiin.

Lihavartaat katuravintolassa, takana puolison juustokuorrutteinen pihvi.

 Shamrock saa tässä kohti oman mainintansa, se sijaitsee pienemmän kävelykadun varressa. Hieno baari, hyvä meno! Lisäksi siellä tykättiin suomalaisista.  Suuremman kävelykadun varrella  (joka olikin 1620 metriä pitkä ja päättyi Mikael arkkienkelin kirkon eteen) oli paljon kauppoja ja ruokapaikkoja. Halvimmat kaupat löytyivät kävelykadulta syrjemmästä, ja olivat ns, kivijalkakauppoja, siellä teki löytöjä. Niin vaatteiden, kuin kenkien suhteen.

Shamrockin iloinen tarjoilijaneitonen

Akropolis oli  järkyttävän kokoinen ostoskeskus. Mutta siellä oli ihania kenkäkauppoja ja kengät olikin halpoja ja niitä oli riittävästi. Ainut mikä ei riittänyt, oli matkalaukun koko, ja puolison kärsivällisyys. Tai no, kärsivällisyys kesti  ja riitti ihan kiitettävästi, ei se kertaakaan sanonut rumasti, huokaili vaan ja katseli esimerkiksi missä olisi lähin vessa. Ihana mies on hän.

Lisäksi puolisoni löysi päheen Chuck Norris paidan kyseisestä ostoskeskuksesta. Ja Batman paidan. Kuopus sai toivomansa kiilakorkotennarit, ja ihan kaksin kappalein. Minä löysin tennarit ja sandaalit.

Medikaalimuseon kamoja

Sairaanhoitajana minua  kiinnosti torin laidalla oleva medikaalimuseo. Siellä oli vanhoja esineitä ja kerrottiin farmasian historiaa.  Siellä meitä opasti  ihana harmaapäinen setä ja kertoili tarinoita tavaroista ja näytti miten ne toimivat. Tosi antoisa pikkumuseo. Museot ovat Kaunasissa halpoja, ja yleensä aika informatiivisia paketteja! Ihana juttu tälläiselle historiahöppänälle.

Leikin linnanneitoa

Kaunasin pieni linnake oli myös mukava tutustumiskohde. Se oli entisöity vuosien varrella ja siellä oli hauska kidutuskammio ja söpö pieni torni. Pikkuinen linna, voisin vaikka asua, ellei lämmityskulut olisi niin suuret. Aulassa katsottiin linnan historiasta kertova elokuva ja sitten siellä sai vaeltaa miten halusi.  Merkillepantavaa Kaunasissa oli korkeat portaat, eli reisitreeniä tuli ihan siinä.

Yhtään kirkkoa en kerennyt kuvaamaan, mikä on sinällään hassua, koska pidän kirkoista. Katolilaiset kirkot ovat näyttäviä ja kauniita. Silmä ja sielu lepää niiden katveessa. Kaunasista löytyy myös synagoga ja moskeija.  Mutta pääsääntöisesti Liettua on katolilainen maa. Kirkkoja oli joka kadunkulmassa, ja mietinkin, että riittääkö kaikkiin asiakkaita? Ja Kaunasissa on myös katolilainen pappisseminaari ja opetuskirkko.

 Summa summarum: Kaunas on kiva kaupunki, jonne pyrähtää nopeasti ja halvalla, ja elää halvalla, eli sopii pienen budjetin irtiotoksi arjesta. Vanha kaupunki on kaunis ja ihanan vanhanaikainen. Paikalliset ihmiset mukavia. Englantia puhumalla pärjää, jonkin verran puhuin venäjää.

Hintataso edullinen, mutta merkkituotteet maksoivat saman kuin Suomessa. Ruoka oli hyvää ja olut myös. Viini oli tuontiviiniä, mutta vallan mainiota ne lasilliset jotka nautin.  Kahviloita oli paljon. Samoin pubeja. Rento meininki, ja eurooppalainen fiilis. Lisäksi Kaunasissa oli mehu/pirtelöbaareja ja moni kävelikin sellainen juoma kourassa kadulla. Kyseiset tuotteet olivatkin tosi hyviä. Miksi Suomessa ei ole moisia baareja? Paljon terveellisimpiä kuin hampurilaiset tai limonaadi!

Katukuvassa liettualaiset olivat pitkiä ihmisiä. Ylipainoisia ihmisiä oli harvassa ja naiset huolehtivat itsestään. Miehet olivat siististi pukeutuneita. Laitapuolen kulkijoita näkyi muutama, mutta eivät he häiriöksi olleet.
Tatuointeja ja pitkätukkaisia partamiehiä ei näkynyt. Edelleen ne mielletään mafia/rikollisjärjestöihin. Meitä ei yritetty siis ryöstää. Pankkiautomaatin kupeessa pyöri muutamaan otteeseen epämääräisiä miehiä, mutta meidät he väistivät. Miksiköhän?

Lisäksi säät suosivat meidän matkaa, aurinko paistoi, melkein koko ajan. Eräänä iltana oli kova vesisade ja ukonilma. Ja menomatkalla salamoi upea ukonilma viereisessä pilvessä. Sitä ihailimme lentokoneessa.

Meillä oli mukavan muikea reissu, käymme varmaan toisenkin kerran. Mieheni on ihan huippuparasta matkaseuraa, eikä meidän tarvitse ikinä kinastella mistään.

MIEHEN ULKONÄKÖTUOTTEET

Eli eilisen kauneusjuttutekstini innoittamana mieheni halusi ottaa osaa blogiini. Erityisesti komeudenhoitotuotteensa halusi esitellä.

Hammasharja. Tämä rimmaa passin kanssa. Ja sillä pestään hampaat. Mieluusti Super Soft.

Partakone. Tällä ajellaan karvat naamasta niiltä osin missä ei partaa haluta olevan. (ja miehellä pitää olla parta ! Blogin omistajan huomautus) Hifistelymeininkiä on muotoilla partaa saksilla. Baariin mentäessä partaan laitetaan partakoru. Mutta se ei ole kuulemma komeudenhoitoa, joten niistä ette saa kuvaa tähän.

Dödö. Sitä laitetaan kainaloon että ei hikoilla. Beckhamissa on hinta laatu kohdillaan, haisee hyvälle ja ei maksa maltaita.

Siinäpäs ne.