AHDISTUSPÄIVÄ

Olin pääsykokeissa AMKhon opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Jep. idioottia, en ole opistoasteen tutkinnollani ja 15 vuoden työkokemuksellani pätevä opiskelemaan hoitotyön opeksi tai hoitotyön johtamista. Luulevat varmaan että otan jonkun sähköjohdon ja ja johdatan opetuslapset Jordan-virtaan.

Lisäksi on puskenut päälle ahdistus ulkonäöstä. Taas kerran. 4 kertaa viikossa kuntosalia, ja siihen 3 kertaa viikossa juoksulenkki, paino pysyy samassa, vaikka noudatan hyvää ruokavaliota. Naama edelleen peilissä petolinnun perseen näköinen ja tukka roikkuu sinne ja tänne, ei-niin-kauniisti.

Tukka olis tarkoitus värjätä, mutta siihen oli  toiset haaveet kesäksi, mutta piti ostaa auton renkaat. eli samalla tylsällä päällä mennään, juuri nyt on se vaihe, että ei tee edes mieli värjätä. Vituttaa niin paljon, kun haaveet uudesta tukasta kaatuivat.

Naamaa nyt ei voi muuttaa, ei ole rahaa kauneusleikkauksiin. Pakko kelvata, onneksi on Prisman pussi ja Pirkka pussi kaapissa, voi vaihdella. Pikkukonsti piristää ulkonäköä. Halvempi kuin Tallinnan lääkäri.

Ja ärsyttää, kun teen hiki hatussa töitä liikunnan kanssa kropan eteen, tulokset on seis, ja paino vaan kummittelee samassa. Jotain teen väärin? En vain tajua mitä? ÄÄÄÄÄÄ.... haluan tuloksia!

Ei kait se auta, pakko tyytyä tähän mitä on. Onneksi on saanut olla tavallinen taavetti ikänsä, enemmän varmaan vituttasi jos olisi ollut kaunis ja ihana ja hoikkanen....

Enkä osaa piirtää, en laulaa, en omaa mitään erityislahjakkuuksia, aika tylsä tyyppi loppupeleissä. Ehkä vaan menen peiton alle ja toivon parasta.

BODYCAMPPIA

Huhhahhei.
Koko juttuhan lähti siitä kun kaverini alkoi järkätä porukkaa seuraavan haasteen luettuaan.

BodyCamp LadyPower ryhmä, jonka taustalla on BodyCampin innoittama kampanja "LadyPower "

Tytöt ja Naiset, Rouvat ja Neidit Huomio !

Kasatkaa oma 5 - 10 hengen laihdutus / Kuntoilu / Fitness ryhmä ja BodyCamp alkaa sponsoroimaan teitä teidän haasteissanne. Haku aikaa on 10.3 saakka ja perustelut lähetetään osoitteeseen info@bodycamp.eu otsikolla " LadyPower "

Liitä hakemukseen seuraavat asiat :

- Määrä
- Nimet
- Sekä hyvä perustelu

Bodycamp sponsoroi ohjelmilla, valmentajilla, vaatteilla ja monenlaisella muulla tavalla valittuja ryhmiä.

Sponsoroinnin määrä vaihtelee 50 - 100% välillä."

No mehän lähdettiin sekalaisella sakilla mukaan, ja pääsimmekin.  Juuri tuli ohjelmat ja ruokavaliot. Aloitan hommat tosissaan yövuorojen jälkeen, ja katsotaan mihin tie vie.

Tavoitteena olisi tiivistyä tiukemmaksi paketiksi.

Lihakset näkymään,  ja tuntea olonsa mukavavammaksi siinä paketissa.

Paino voisi laskea sen 5 kg. Eli vajaa kilo/kk /6kk bodycamp-haaste. Mielestäni ei paha tavoite.

Ongelmana lantiolla asuva jenkkakahva, ja huonot käsivoimat. 

Paino 72kg

pituus 170cm

hartiat 114 cm

rinnanympärys 98cm

vyötärö 81cm

lantio 96cm

reidenympärys 49cm

hauis (rentona)   33cm

Näillä mitoilla, näillä tunnelmilla lähdetään seuraavaan puoleen vuoteen.  Kerron täällä matkan varrelta missä mennään, onko tavoitteet aikataulussa ja mikä mättää. Ihan tohkeissani olen tästä mahdollisuudesta. 

Saliohjelma on tiukka, mutta ei paha. Samoin ruokavaliokin antaa joustoa. Vihaamaani kalkkunaa ei lue missään. :) ja  oikeastaan muutenkin syön tuohon tyyliin. Terveitä hiilareita ja protskua.  

No tässä täpinäpostaus, ensi kerralla jotain muuta.

Kuntoillaan ja syödään hyvin.

LÄSKIÄ, LIIKUNTAA JA RUOKAVALIOTA

JUST DO IT!

Jokaisella naisella on paino-ongelmaa. Lihava taikka laiha. Liikaa löllöä. Luiseva jne.

Itse oli aikoinaan 18 vuotiaan kolmannella kuulla raskaana ollessani 45kg/170 cm. No, raskaus kasvatti tissien lisäksi kiloja tuonne 65 kiloon ja sitten pitkään olinkin tuossa 55-63 kilon välillä. Keskenmeno, ja toinen raskaus nosti kilot noista lukemista yli 80 kiloon, sain nuo kilot kadotettua, taisin painaa 73 kg.

No kuitenkin vuonna 2008 huomasin painavani 85 kiloa. Ilman vauvaa mahassa. Karmivaa. Ohessa kuva minusta tuona aikana....

Helsinki 2008....

Tuhti tyllerö. Kolesteroliarvot huitelivat lääkityslukemissa, henki pihisi.Sanoin lääkärille että odotappas puoli vuotta, palataan asiaan.
Ostin kuntosalikortin, kävin spinningissä. Muutin ruokavalion, suuhuni ei uponnut rasvaisia juustoja, ei valkoista vehnää ja muutenkin täysjyvätuotteet kunniaan. Paino putosi puolessa vuodessa 70 kiloon.
Wohoo. Suoritus, josta olen ylpeä. 

Exäni ei kauheasti tykännyt. Kuulemma naisessa pitää olla jotain puristeltavaa. No, onneksi jätin nuo kommentit omaan arvoonsa. Itse viihdyin uudessa kuosissani, ja se on tärkeintä.

Paino on tuossa 70 kilon hujakoilla pysynyt ihan kivasti, nyt lääkäri antoi joulun alla luvan treenata käsioperaation jälkeen. Tuntuu hyvälle. Käyn spinningissä ja kuntosalilla. Tavoite olisi, ei niinkään kilojen persuuksille potkiminen, vaan lihaksen saaminen ja timmi olotila. 

Ruokarytmin ja terveellisen ruokavalion pitäminen on kolmivuorotyössä tiukkaa. Mutta pienellä vaivalla sekin käy. Sokeria pyrin käyttämääm minimaalisesti. Teen makeutan inkiväärillä. Inkiväärissä on myös yleiskuntoa ylläpitävää ja rasvaapolttavaa vaikutusta.  Kahvissa en käytä sokeria. Opettelin siitä tavasta pois käyttämällä HYLAmaitoa kahviin, se antaa makeutta. 

Syön paljon lihaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Kartan vaaleaa viljaa, riisiä ja pastaa. Kohtuudella perunaa ja tummia riisejä ja makaronia. Ja mausteita! Suussa pitää poltella, sitten palaa rasvakin :) ei tarvitse erillisiä rasvanpolttonappeja. Samoin pyrin lipittämään vihreää teetä.  Kalkkunasta en pidä ja kanaruuatkin tökkii. Kalaa söisin enemmän, mutta muu perhe ei ole asiasta innostunut...

Lisäksi proteiinejä. Pirtelönä tai rahkana. Tällä liikuntamäärällä tarvitsen noin 80 g protskua päivittäin. Laskeskelin tuossa ruokavaliotani ja totesin, että pakko ottaa niitä jauheena tai rahkana. Vaikka sekin tökkii. Protskuna käytän soijajauhetta, se pitää nälän kauemmin poissa ja vatsa tykkää siitä enemmän kuin heraprotskusta. Mutta jokainen meistä kokeilemalla löytää omansa.

Onneksi minulla ei ole isoja mielitekoja makean suhteen. Samoin sipsit voivat maata kaapissa minun puolesta. Joskus vaan on niitä hyvä nakertaa, jos tuntee suonenvetoa tms. niin niistä saa pikaisesti suolaa ja hiilareita kroppaan, parilla sipsillä tilanne korjaantuu. Limppareista en ole koskaan tykännyt.  Vettä voisi kyllä juoda enemmän. Vissyä tykkään juoda. Vapaitten alkaessa on mukava ottaa saunan päälle lonkeroa tölkillinen. 

Pyrin käymään aerobisella kaksi kertaa viikossa ja puntilla kerran. Ja toisen kerran puntilla aerobisen jälkeen yläkropalle. Tiedän, että enemmän pitäsi tehdä, mutta kun on työt, perhe, koirat jne.  Kotona yritän tehdä muutaman etunojapunnerruksen päivittäin, samoin vatsoja muutaman puserruksen. Aamuisin heiluttelen kahvakuulaa kahvia odotellessa.

Tuloksia odotellaan. Pikkuhiljaa tästä mennään eteenpäin.

Kuitenkin kropassani ole tyytyväisin siihen, etten omista selluliittia. Vaikka kuinka rypistelen ja puristelen. 
Sirpakassa kunnossa olen ikäisekseni, ja kuitenkin minuakin nuoremmatkin on aika lölleröitä, ja makkarat tursuaa housunkauluksesta. Vaatekokoni on kuitenkin ollut suht sama viimeiset 3 vuotta. Ainoastaan PMS oireena kerään nestettä jopa 3 kiloa, joka  sitten sulaa pois. Se on aika ärsyttävää.

Lisäksi en omista alleja, ja tisutkin ovat terhakkaat. Maan vetovoima ei ole niistä napannut kiinni. Myös gluteuslihakseni ovat kiinteät ja napakat. 

Oikeastaan olen aika hyvä fyysinen pakkaus.  Kuntoni on hyvä, kremppoja ei ole oikein missään, kun olkapää korjattiin kuntoon. Nyt vaan tarmolla kohti haasteita kuntoilun saralla.

Oulussa 11/2012

HARRASTUKSET

VALOKUVAAMINEN on vanhin harrastukseni, tai no lukeminen on se tosi vanhin, mutta itsestäänselvyys, että en sitä edes harrastukseksi lue.
Voitin 10 vuotiaana kameran piirustuskilpailussa. Siitä se lähti. (tuo kamera on muuten edelleen ehyt, Minolta. Äidillä käytössä) Kuvailin kaikkea muurahaisesta pihakoivuun. Silloin piti napsahtaa nappikuva jo ensimmäisellä otoksella. Lukioaikana ostin järjestelmäkameran ja oli kamerakerhossa. Kehitin mustavalkoisia kuvia. Haaveena valokuvaajan ura, mutta silloinen mieheni ei halunnut muuttaa etelä-suomeen ja siihen kaatui unelmani. (jälkeenpäin ajateltuna, olinpa typerä, miehen itsekkyyden ja joustamattomuuden vuoksi jätin haaveeni... no mäkeenhän se meni koko suhde, juurikin noiden syiden takia ja paljon muunkin)
Olin pitkään kuvaamatta, tietysti jotain pönötyskuvia juhlissa, exäni ei tykänyt harrastuksestani, ja haukkui ne pönötyskuvatkin, otin ne väärinpäin ja hölmösti. Niin kun en katkaissut ihmisiä kahtia,otin liian läheltä  ja otin pystyyn ne kuvat. Ja halusin taustaakin esille.

No nyt hommasin kesällä käytetyn järkkärin ystävältäni. Äkkiä ne asetukset ja oma tyyli palasi takaisin. Ja mitä hassuinta, se yhden laukaisun täydellinen kuva on minimivaatimukseni. Nautin linssin läpi tiirailemista, etsin ei niin tyypillisiä kulmia, kohteita ja yllätyksiä. 
MINUN KUVANI tuosta linkistä voi nähdä minun mielestäni hyviä kuviani.

KIRJOITTAMINEN, sitä olen tehnyt koko pienen ikäni. Runoja, satuja tarinoita. Minulla on vilkas mielikuvitus ja pää täynnä asiaa. Jonnekin ne on purettava. Pidin nuoruusajan päiväkirjaa. Sen pito loppui siihen, kun parisuhteeni toinen osapuoli luki silloisen päiväkirjani ja haukkui minut ja ajatukseni. Kielsi päiväkirjan pidon. Kielsi kirjoittamisen.
Eroni jälkeen olen kirjoittanut. Kaiken turhautumiseni, kaiken suruni, terapioinut itseäni. Ja kaikki se tuntuu niin omalle.Vapauttavalta ja hyvälle.

URHEILU.... nuorena juoksin ja urheilin kilpaa. Pituushyppyä ja juoksua. Sitten se jäi. Kunnes vaaka näytti hirmu lukemia. Polviin koski ja oli huono olla. Laihdutin liikunnalla ja ruokavaliolla 15 kiloa. Tunsin oloni elossa olevaksi. Tykkään nykyään kuntosalitreenistä, spinningistä ja pumpista. Ihan pitää itseään toppuutella ja muistaa käydä rauhallisillakin tunneilla, kehoa hellimässä. Mukava katsella kun löysä liha muuttuu tiukaksi, rasva palaa ja tulee eufoorinen olo kaiken sen rääkin jälkeen.  

LEFFAT, olen aina tykännyt leffoista. Kauhu, komedia, jännitys, toiminta.... kaikki käy. Rentouttavaa arjesta pakenemista....

RUUANLAITTO.  Äitini kertoi, että olin leipomassa pullaa heti kun nokka yletti pöydän laidan yli. Aina mukana hämmentämässä keittoa. Haaveili jopa kokin urasta. No, se haave karisi tajutessani sarjatuotannon ravintolakeittiössä ( huoh, Rosso yms sarjaravintolat, mikroruokaa saan kaupastakin....) ja siihen kuinka alkoholisoituneita ravintola-alan ihmiset on. En yleistä, mutta sanotaan 80% on viina tärkeässä osassa elämää ravintola-alan ihmisillä. No, keskityn hellimään läheisiäni hyvällä ruualla. Ja pahan mielen saa purettua pois vaikealla reseptillä, joka vaatii keskittymistä ja onnistuminen pyyhkii pahan mielen pois... kummallista mutta palkitsevaa.