sunnuntai 12. tammikuuta 2014

TAMMIKUUTA....

Loppuvuosi 2013 meni aika kiireiseen tahtiin. Äiti sairastui, pääsi kotiinsa ja sairastui uudestaan ja joutui sairaalaan. Oma stressinsä siitäkin. Lisäksi minä joudun sairaanhoitajana selvittämänn muille sisaruksille missä mennään, pitämään äidin puolia lääkäriasioissa ja tietty selvittämään äidille, missä mennään.

Jouluna meitä olikin isompi lössi tuvassa, minun lapset, Komistuksen isä ja kolme koiraa =) Syötiin avattiin lahjoja, syötiin lisää ja oltiin yhdessä. Ihan parasta. Jouluna on mukava kuunnella Raskasta Joulua levyjä, tehdä hyvää ruokaa ja nautti lämmintä glögiä. Katsella leffoja, kyhnätä peiton alla ja nauttia rakkaitten seurasta. 

Lisäksi kiireisenä on pitänyt uusi haasteeni elämässä siitä voit  lukea tästä! Hulluhan minä olen, mutta kelle se nyt tuli uutisena =D

Perfect Home kutsuja nyt on tässä muutamat parin kuukauden aikana, sivubisnestä pitää aina tehdä. Pitää pari tempausta järjestää sen tiimoilta tässä ennen hiihtolomaa. Tuotteet on mukavia myydä ja ovat kuitenkin laadukkaita. =) Tykkään. 

Matkakuume kaukomaille vaivaa... taas, kyllä kaupunkilomakin kelpaa. Lämpöä niskoille ja luille. Aaah. Tai kyllä kelpa Dublinkin, Guinnessia ja ruokaa. 

Lisäksi kaikki nämä idiootit valtaapitävien päätökset ja suunnitelmat Suomen kansalaisten verottamisesta, ja muista asioista, saa sappea kiehumaan. Todellakin, tulevaisuuden alan näkemään itseni osalta ulkomailla, mitä järkeä on tehdä töitä Suomessa, kun vaan rankaistaan, milloin idioottimaisella autoveroehdotelmilla, milloin ruuan hinnan korotuksilla. Köyhät joutuvat syömään huonosti, saavat sydänsairauksia, aikuistyypin diabeteksen, ja siten ostamaan kalliita lääkkeitä, joihin ei ole varaa... kuolevat pois. Onko se hallituksen päämäärä, tappaa köyhät?  Ei tarvitse sitten siitäkään kansanosasta huolehtia. 
Kyllä, Kataisen ja Urpilaisen naamat vituttaa. Jos ei olisi noin kallis telkkari, niin lätkisin niitä naamoja märällä rätillä ruutuun.

Lisäksi vuodenvaihde saa miettimään muita, henkilökohtaisia asioita, mitä on elämässä on tapahtunut.  Olen ne jo hyväksynyt, mutta aina ne silti muistin syövereistä putkahtaa esille.  Muutama selvittämätön asia vaivaa, mutta ne eivät ole minusta riippuvia selvityksiä. Toinen osapuoli on lukinnut keissin omiin syövereihinsä. 

Tästä on taas mukava pötkähtää kevääseen ja kesään. Katsotaan miten mimmin käy!


Lyhdyn lämpöä teille lukijoille