HARRASTUKSET

VALOKUVAAMINEN on vanhin harrastukseni, tai no lukeminen on se tosi vanhin, mutta itsestäänselvyys, että en sitä edes harrastukseksi lue.
Voitin 10 vuotiaana kameran piirustuskilpailussa. Siitä se lähti. (tuo kamera on muuten edelleen ehyt, Minolta. Äidillä käytössä) Kuvailin kaikkea muurahaisesta pihakoivuun. Silloin piti napsahtaa nappikuva jo ensimmäisellä otoksella. Lukioaikana ostin järjestelmäkameran ja oli kamerakerhossa. Kehitin mustavalkoisia kuvia. Haaveena valokuvaajan ura, mutta silloinen mieheni ei halunnut muuttaa etelä-suomeen ja siihen kaatui unelmani. (jälkeenpäin ajateltuna, olinpa typerä, miehen itsekkyyden ja joustamattomuuden vuoksi jätin haaveeni... no mäkeenhän se meni koko suhde, juurikin noiden syiden takia ja paljon muunkin)
Olin pitkään kuvaamatta, tietysti jotain pönötyskuvia juhlissa, exäni ei tykänyt harrastuksestani, ja haukkui ne pönötyskuvatkin, otin ne väärinpäin ja hölmösti. Niin kun en katkaissut ihmisiä kahtia,otin liian läheltä  ja otin pystyyn ne kuvat. Ja halusin taustaakin esille.

No nyt hommasin kesällä käytetyn järkkärin ystävältäni. Äkkiä ne asetukset ja oma tyyli palasi takaisin. Ja mitä hassuinta, se yhden laukaisun täydellinen kuva on minimivaatimukseni. Nautin linssin läpi tiirailemista, etsin ei niin tyypillisiä kulmia, kohteita ja yllätyksiä. 
MINUN KUVANI tuosta linkistä voi nähdä minun mielestäni hyviä kuviani.

KIRJOITTAMINEN, sitä olen tehnyt koko pienen ikäni. Runoja, satuja tarinoita. Minulla on vilkas mielikuvitus ja pää täynnä asiaa. Jonnekin ne on purettava. Pidin nuoruusajan päiväkirjaa. Sen pito loppui siihen, kun parisuhteeni toinen osapuoli luki silloisen päiväkirjani ja haukkui minut ja ajatukseni. Kielsi päiväkirjan pidon. Kielsi kirjoittamisen.
Eroni jälkeen olen kirjoittanut. Kaiken turhautumiseni, kaiken suruni, terapioinut itseäni. Ja kaikki se tuntuu niin omalle.Vapauttavalta ja hyvälle.

URHEILU.... nuorena juoksin ja urheilin kilpaa. Pituushyppyä ja juoksua. Sitten se jäi. Kunnes vaaka näytti hirmu lukemia. Polviin koski ja oli huono olla. Laihdutin liikunnalla ja ruokavaliolla 15 kiloa. Tunsin oloni elossa olevaksi. Tykkään nykyään kuntosalitreenistä, spinningistä ja pumpista. Ihan pitää itseään toppuutella ja muistaa käydä rauhallisillakin tunneilla, kehoa hellimässä. Mukava katsella kun löysä liha muuttuu tiukaksi, rasva palaa ja tulee eufoorinen olo kaiken sen rääkin jälkeen.  

LEFFAT, olen aina tykännyt leffoista. Kauhu, komedia, jännitys, toiminta.... kaikki käy. Rentouttavaa arjesta pakenemista....

RUUANLAITTO.  Äitini kertoi, että olin leipomassa pullaa heti kun nokka yletti pöydän laidan yli. Aina mukana hämmentämässä keittoa. Haaveili jopa kokin urasta. No, se haave karisi tajutessani sarjatuotannon ravintolakeittiössä ( huoh, Rosso yms sarjaravintolat, mikroruokaa saan kaupastakin....) ja siihen kuinka alkoholisoituneita ravintola-alan ihmiset on. En yleistä, mutta sanotaan 80% on viina tärkeässä osassa elämää ravintola-alan ihmisillä. No, keskityn hellimään läheisiäni hyvällä ruualla. Ja pahan mielen saa purettua pois vaikealla reseptillä, joka vaatii keskittymistä ja onnistuminen pyyhkii pahan mielen pois... kummallista mutta palkitsevaa.