HYVÄKSY ITSESI JA TOISET

(varoitus, sisältää hernettä nokkaan tekstiä lihavuudesta)

No, on se kumma, että lihavia ei saa mollata tai arvostella. Se on loukkaavaa. Itse olen edelleen sitä mieltä, että jos on NIIN lihava että vie yleisistä kulkuneuvoista/lentokoneesta kaksi paikkaa (tai vaikka osan toisen paikasta) on velvollinen maksamaan myös kahdesta paikasta. Ja aion asiasta myös huomauttaa henkilökunnalle, jos joskus joudun istumaan yhdellä perskannikalla lentokoneessa, maksakoon lentoyhtiö tai tuo itsensä lihottanut minulle matkan.

 Ja vetäköön nyt joku pulleampi ihminen herneen nokkaan. Totuus on se että sinä lihava maksat yhteiskunnalle. Jossain vaiheessa lihavuutesi johtaa krooniseen sairauteen,  hoitosi ja lääkkeesi maksaa veromaksajat. Mielestäni maksajalla on oikeus valittaa. Hoitajan uralla monikin nuorehko naisihminen loukkaa fyysisesti itsensä liikutellessaan runsaasta ylipainosta kärsivää ihmistä. Se myös  maksaa yhteiskunnalle. Ja yleensä tuo graavisti obeesi ihminen jaksaa valittaa ettei saa tarpeeksi ruokaa laitoksessa.Mitä tekevät sukulaiset? Valittavat hoitohenkilökunnalle,  että tämä ihminen nälkiintyy sairaalassa. On ihmiset sokeita! 

Toisaalta, jos viihdyt ylipainoisena, niin mikäs siinä. Mutta muista, läsnäolijat voivat kärsiä asiasta. Olet itse tiesi valinnut. Kuten minäkin. 

Mutta jos olet timmissä kunnossa, treenaat ja nautit työn hedelmistä, on ihmisillä oikeus sanoa että, rumat lihakset, olit nätimpi ennen. Näytät ihan kuihtuneelta. Ja voi sinua parkaa kun et voi syödä sitä ja tätä (rasvaista ja makeaa). Voi sinua, ota nyt pullaa. Helpompi on sanoa että olen allerginen vehnälle. Jos erehdyt sanovasi treenavaan tavoitteellisesti, se on isompi synti. 

Luuletteko pölvästit, että luovun jostain? Itse henkilökohtaisesti en koe luopuneeni mistään. Vaan saan koko ajan jotain hauskaa. Uusia ahaa elämyksiä, ihanaa euforiaa rankan treenin jälkeen. Itsetuntoni on parempi, kuntoni on parempi. Jaksan tehdä asioita. En kärsi unettomuudesta topakan treenin jälkeen. Ruokani on kasvispitoista, saan aurinkoa juoksulenkeillä. Huomaan kehitystä tapahtuneen, kun katson peiliin. Tunnen itseni voimakkaaksi ja kauniiksi. Ja vaatteet ovat kivempia päälläni. 

 Joku voivotteli kun en syö suklaata. en ole koskaan piitannut siitä. Päänsärkyjen jälkeen keho haluaa sitä, mutta ei oikein muulloin. Suklaanhimoni varmaan tyydyttyy suklaanmakuisen palautusjuoman jälkeen. Ja onko muka kärsimystä elämässä jos ei syö makeaa? Mikä hiton tyydyke on syöminen ylipäätään? Pidän hyvästä ruuasta, mutta ennemmin syön hyvän pihvin kuin suklaalevyn.  Tai kaurapuuron pikkuisella voisilmällä.

Jos ei ulkomuoto miellytä, onko se pakko laukaista ääneen?  Miksi ei voi olla hiljaa? Ei minun tarvitse miellyttää kaikkia. Eikä sinunkaan. Ja jos arvostelet minua, muista, se antaa minulle oikeuden arvostella sinua! 

LEHTIEN LUKEMISTA.....

http://www.iltalehti.fi/nainen/2013092617536489_na.shtml

Luin tuon artikkelin ja tässä on vastaukseni, olenhan juuri ja juuri yli 20-vuotias nainen.....

1.Jep, löytyy useammat kuin noi yhdet, on urheiluun, mekkojen alle, olkaimettomat, minulla noin 20 rintaliivit,
2. Riittääkö 20 käsiveskaa?
3. Mummobleiseri? No ei kiitos, omistan kyllä, pidän hautajaisissa.
4. Nukun alasti, paitsi jos olen yökylässä, siihen mullon kyläilypyjama.
5.Ei ole iPhonea, kalenteri on, seinällä ja laukussa.
6. On monetkin korkkarit, on humpsutteluun ja kävelyyn. Jos Komistukselta kysyy, kenkiä on liikaa.
7. Omistan yhden teepparin, ja katso kohta 3. sama käyttötarkoitus.
8. Mulla on ainakin 3 erimallista pikkumustaa. Paitsi nätein ei enää mahdu ylle, kun selkä levennyt punttihommissa.
9.On useampikin hiusharava. Minulla  takuttuva pehko.
10.  Ostin Kaunasista arskattimet, ja on päheet nokalla.
11. Rainbowin halpis naamarasva on hyvä. Ei tule näppyjä. Eikä ole kallis.

RAKKAUTTA VAI JÄRKEÄ?

http://www.avatv.fi/rakkausjaseksi/artikkeli.shtml/suomalaiset-valitsevat-jarkiavioliiton-intohimon-sijaan/2011/08/1369660

Vetää hiljaiseksi. Yli 62 prosenttia suomalaisista haluaa elää ilman intohimoa, kaikenvievää rakkautta ja olla järkevästi yhdessä, elää tasapaksua elämää. Jos himot hyrräävät, tehdään se kumppanilta salassa.

Miksi tulinen rakkaus mieletään, että mies on joku renttu? Tulisen intohimon voi löytää tavallisestakin ihmisestä, kun vain kemiat toimii fyysisesti. Uskon rakkauteen, uskon että se voi kokea kuka tahansa, kun vain pitää silmänsä auki, on avoin ja ei ole ennakkoluuloinen.

Toisinaan tuntuu, että joku kumppani otetaan vain siksi, kun ei ole saatavilla sitä täydellistä sielunkumppania. Riittää kun on joku. Vaikka se joku ei pidä samasta musiikista, tai samoista elokuvista, eikä hän saa sinua nauramaan joka päivä.  Kun vaan ei uskalleta olla itsekseen, löytää omia  vahvuuksia ja heikkouksia ja osata  olla itsensä kanssa sujut. Kun rakastaa itseään, on valmis rakastamaan muita. Ehkä siksi moni päätyy rakkaudettomaan liittoon, kun rakkaus omaan itseesnä puuttuu ja näin on kyvytön rakastamaan toista ihmistä.

Itse tuossa tilanteessa olisi enemmin yksin. En halua ottaa huonoa vaihtoehtoa. Haluan se parhaan minulle.
Sen, jonka kanssa voin olla oma itseni, olla rehellinen, hänen kanssaan voin nauraa, upota syliin ja tehdä yhdessä arkisia asioita. Ei olisi ketään muita kuin hän.

Järkiliitossa kuivettuisin kasaan, toimeentulo olisi turvattu, arki menisi ja tulisi, mutta jotain syvempää jää uupumaan. Rakkaus. Se joka liimaa palikat yhteen. Ystävyys ei riitä tuohon kokoonpanoon.  Silloin sortuu uskottomuuteen ja pettämisen kierteeseen.
 "Jos villitykset iskee, ne hoidetaan muualla ja salassa, koti pidetään puhtaana kiinnekohtana."

Rakkausliitossa ei tarvitse pettää,koska se kaikki hyvä löytyy omasta rakkaasta.  Miksi pettäisin ja rikkoisin kalliarvoista, tärkeintä aarretta, mikä minulla on?  Rakkaus on aarre. 

Avioliitto on minulle tärkeä, se on sopimus, joka tehdään loppuiäksi, (okei okei olen kerran eronnut....) siihen panostetaan molemminpuolisesti, sen eteen tehdään töitä ja ihan hepposin perustein ei erota.  Hauskuus, huumori ja yhteen hiileen puhaltaminen on hyvän avioliiton perusta.