Eli tällainen tehtävä tuli AMK suomen kieli opintojakson tehtäväksi.
Olen reilu neljäkymppinen jo valmis sairaanhoitaja. Valmistuin 17 vuotta sitten lasten sairaanhoitajaksi Rovaniemeltä, opistotasolta. Koska nykyinen AMK-järjestelmä on joustamaton, joudun lukemaan noin 60 opintopistettä, että saisin tuon AMK-tutkinnon ja sitä myötä tulevaisuuteeni mahdollisuuksia opiskella lisää. Istuin muutamilla luennoilla, ja mietin oikeasti miksi minä kuuntelen tätä. Kertaalleen kuultua. Kertaalleen tehtyä, vieläpä monesti käytännön muokkaamana. Kuitenkin 15 vuotta on tätä työtä tullut veivattua, osastojen käytäviä vaellettua ja pikkuisia ihmisiä yövuoroissa silitettyä.
Onhan se opettavaista, kun tajuaa miten huonolla mallilla Suomen opetuslaitos on, jos tällä tasolla pitää opettajan varmistaa, että osataan hyvää suomen kieltä. Osa opiskelijoistahan on peruskoulupohjalta, muun ammatillisen laitoksen kautta tullutta porukkaa, joten ymmärrän huolen. Lukiossahan muokataan akateemiselle polulle suuntaavia opiskelijoita. Mielestäni on väärin, niin opettajia ja meitä lukiopohjaisia kohtaan, että joutuu tankkaamaan ihan perusasioita, kun voisi aloittaa heti ytimestä.
Resurssit ei varmaan riitä siihen, että olisi suomen kielen tasokoe, ja sen pohjalta voisi jakaa ryhmät.
Ai niin, se minä itse, harhapoluilta asiaan.
Minä asustan pienessä keltaisessa vanhassa talossa, minulla on pari koiraa, suloiset tytöt, 22 vuotta ja 13 vuotta. Erosin lasten isästä neljä vuotta sitten.
Nykyisen avohoitomieheni kaksi lasta käyvät yleensä loma-aikoina, he asuvat äitinsä kanssa toisella puolella Suomea. Surullista, toivoisimme kovasti, että saisimme osallistua enemmän heidän elämäänsä.
Harrastan liikuntaa, kuntosalilla tulee käytyä ja juostua. Valokuvaaminen on rakas harrastukseni. Kuvaan eniten rokkikeikkoja ja luontoa. Koirien kanssa meuhkaaminen vie myös hyvän osan vuorokaudesta. Hauskoja höpsöjä otuksia ne ovat, niiden seuraaminen voittaa kyllä television katsomisen. Luen ja kirjoitan sitten muina vapaina hetkinä. Ja otan höpösiä, koska nukkuminen on mukavaa.
Opiskeluista sen verran, opinnäytetyöni aihe on keksitty, saisinpa pian siihen ohjaajan ja muut kuviot kohdalleen, niin pääsisin nakuttamaan teoriaa, ottamaan haastatteltavat kynsiini ja suorittamaan tämän AMK-tutkinnon pois jaloista kuleksimasta. Enemmän olen siis käytännön ihminen, kuin luentosalin prinsessa.
Sari Juntunen
Olen reilu neljäkymppinen jo valmis sairaanhoitaja. Valmistuin 17 vuotta sitten lasten sairaanhoitajaksi Rovaniemeltä, opistotasolta. Koska nykyinen AMK-järjestelmä on joustamaton, joudun lukemaan noin 60 opintopistettä, että saisin tuon AMK-tutkinnon ja sitä myötä tulevaisuuteeni mahdollisuuksia opiskella lisää. Istuin muutamilla luennoilla, ja mietin oikeasti miksi minä kuuntelen tätä. Kertaalleen kuultua. Kertaalleen tehtyä, vieläpä monesti käytännön muokkaamana. Kuitenkin 15 vuotta on tätä työtä tullut veivattua, osastojen käytäviä vaellettua ja pikkuisia ihmisiä yövuoroissa silitettyä.
Onhan se opettavaista, kun tajuaa miten huonolla mallilla Suomen opetuslaitos on, jos tällä tasolla pitää opettajan varmistaa, että osataan hyvää suomen kieltä. Osa opiskelijoistahan on peruskoulupohjalta, muun ammatillisen laitoksen kautta tullutta porukkaa, joten ymmärrän huolen. Lukiossahan muokataan akateemiselle polulle suuntaavia opiskelijoita. Mielestäni on väärin, niin opettajia ja meitä lukiopohjaisia kohtaan, että joutuu tankkaamaan ihan perusasioita, kun voisi aloittaa heti ytimestä.
Resurssit ei varmaan riitä siihen, että olisi suomen kielen tasokoe, ja sen pohjalta voisi jakaa ryhmät.
Ai niin, se minä itse, harhapoluilta asiaan.
Minä asustan pienessä keltaisessa vanhassa talossa, minulla on pari koiraa, suloiset tytöt, 22 vuotta ja 13 vuotta. Erosin lasten isästä neljä vuotta sitten.
Nykyisen avohoitomieheni kaksi lasta käyvät yleensä loma-aikoina, he asuvat äitinsä kanssa toisella puolella Suomea. Surullista, toivoisimme kovasti, että saisimme osallistua enemmän heidän elämäänsä.
Harrastan liikuntaa, kuntosalilla tulee käytyä ja juostua. Valokuvaaminen on rakas harrastukseni. Kuvaan eniten rokkikeikkoja ja luontoa. Koirien kanssa meuhkaaminen vie myös hyvän osan vuorokaudesta. Hauskoja höpsöjä otuksia ne ovat, niiden seuraaminen voittaa kyllä television katsomisen. Luen ja kirjoitan sitten muina vapaina hetkinä. Ja otan höpösiä, koska nukkuminen on mukavaa.
Opiskeluista sen verran, opinnäytetyöni aihe on keksitty, saisinpa pian siihen ohjaajan ja muut kuviot kohdalleen, niin pääsisin nakuttamaan teoriaa, ottamaan haastatteltavat kynsiini ja suorittamaan tämän AMK-tutkinnon pois jaloista kuleksimasta. Enemmän olen siis käytännön ihminen, kuin luentosalin prinsessa.
Sari Juntunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti