Egokills aloitii pikkulauteilla lämppärinä. Ihan jees meininki pojilla.
Sitten Stratovarius aloitti ison lauteen löylynheiton. Paha paikka. Stratot on nähty aiemmin ja tutun varmalla tyylillähän Kotipelto ja pojat tuon homman hoiti. Kuitenkin, Tolkkia tuli kaivattua keikan aikana. Minun oma teemabiisini "Hunting High and low" kuitenkin sai edelleen kylmänväreet niskaan. Tarina, joka tuohon biisiin liittyy on niin meedio, että sen tietää tärkeimmät ihmiset. Jos joku haluaa tietää lisää siitä kertomuksesta, kysyköön henkilökohtaisesti.
Bloodred Hourglassin aikana söimme, mitä bändistä kuulimme sitten loppusetistä, niin ihan hyvää kamaa on. Toiminee klubilla paremmin.
Bodomin lapset oli hiukan pettymys, jotain uutta pitänee bändin saada aikaan, tai homma on puissa. Ei Laihon vittuilu ja tilulilukepitys jaksa enää montaa levyä kantaa. Fucking yeah on se.
Illan pettymys oli selkeästi OPETH, no, levyllä on hyviä biisejä joita vetää. Mitä tekee ukot? Soittavat teknisesti hyvin, laulu puhdasta ja niin edelleen. Mutta, missä on MOJO? Lavaenergia? Aaargh. jos rakastelevat kumppaniaan yhtä teknisesti, mutta yhtä munattomasti, niiin hohhhoijaa. Megapitkät, tantraseksibiisit eivät uponneet. Mutta en tuomitse, ennenkuin näen toisen keikan. Annan mahdollisuuden. Jos on yhtä munatonta, niin olkoon koko bändi.
Sitten illan pieni jännityskakkahetki, Nightwish. Anettehan lauloi pieleen, ääni ei riittänyt Nightwishin upeisiin vanhoihin biiseihin ja pikkasen ennakkoluuloisesti suhtauduin uuteen solistiin.
Siten alkoi tykitys. Ja toisen biisin (suuri suosikkini I wish I had an angel) alkoivat onnenkyyneleet valua kyynisen hevimuorin silmäkulmasta. Tämä on totta, minun ei tarvinnut myötähävetä laulajaa. Se osasi homman. Pienellä treenillä Floor vetää vanhatkin biisit vielä komeammin kuin Tarja. Sovitukset Anetelle tehdyista lauluista oli tykimmät, rokimmat ja menevämmät Floorin versiot. ABBAnightwish is so bye bye. Lisäksi muilla bändin jäsenillä oli kivaa ja hauskuus työssä näkyi lavalle asti. Ihanaa, minun rakastama bändi on niin takaisin ja liekeissä! Tahdon heti uudestaan keikalle!
Illalla grillattiin, jauhettiin hölmöjä juttuja tuttujen ja tuntemattomien kanssa leirintäalueen grillipaikalla....
Sunnuntai koitti, luojan kiitos, ei niin kuumana....
Stamina oli ihan oma itsensä. Ei yllättänyt.
Omnium Gatherium oli mainio. Sitä voi katsoa toistekkin.
Hardcore Superstaria odotti komeampi puoliskoni innolla ja hauska rokkimeininki oli ruotsin pojilla päällä. Hauskaa heillä oli lavalla, musiikki suoraviivaista rokkia ja kansa tykkäsi. Pari tanssiaskelta otti minunkin tossuni Ratinan kentällä.
Sabaton hoiti homman kotiin. Laulaja loikki aropupusti pitkin lavaa, kansa diggaili sotaheviä, ja bändi otti yleisönsä. Meet and Greetissä puolisoni sai nimmarit, ja minä annettua hauskan kuvan bändin Oulun keikalta.
Fanikuvassa kitaristi istuu kynä nokassa, mutta sepä siitä.
Illan pääti Volbeat, neljä biisiä jaksettiin, sitten mentiin takasin luksusmökkiimme. Tanskalainen musiikki ei jaksanu inspiroida enempää.
Härmälässä meillä oli siis 5 neliön mökki, joka oli kolmelta yöltä kalliimpi kuin 5 yötä Kaunasissa. Retrolattia ja karu sisustus. Se on rokkia se.
Kavereita tuli nähtyä ja hauskaa pidettyä. Lämmöllä muistamme myös kiikkustuolissa Petterikerhoa varustettuna Mikolla. Kiitos heille maanantaiaamun kahveista.
Lisäksi totean, että kuu Kiuruista kesään. Linnut ovat mukavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti