TERVETULOA HAUKUTTAVAKSI

Minä olen koiraihminen. Lapsena meillä oli aina metsästyskoira. Isä harrasti jäniksenmetsästystä ja ajokoiria meillä olikin.

Ensimmäinen koirani oli suloinen labradorinnoutaja Siri. Sellainen peruslabbis. Fiksu, ruuanhimonen, löppänä ja kiltti. Oheisessa kuvassa hän vartioi grillimakkaroita terassilla. Tärkeää puuhaa.

Siri siirtyi koirien taivaaseen joulukuussa 2008. Lonkat tuli kipeäksi. Silloin tein päätöksen, että ihan heti ei uutta koiraa taloon tulisi. Luopuminen tuntuu kamalalle. Ja päätös piti. Hoidin kavereitten koiria ja rapsuttelin naapurin beaglea.

Sittemmin tapasin Komistuksen. Hänellä oli kaksi koiraa.Toinen hänen haukuistaaan siirtyi Sirin kaveriksi maaliskuussa 2012.
 Tyttäreni hommasi Ihanan Welsh Corgin, Hertzin., joka on kyllä hupsu koira... Koirakuume alkoi kohota.

Sitten taloon muutti Nelly.  Nelly muutti Pietarin koiratarhasta.  Kuten voitte tuosta lukea niin kaveri on pikkuinen hylkypallero. Oma vaivansahan se on hylätty koirapolo ottaa kotiinsa, vaatii hiukan enemmän aikaa ja rakkautta kouluttaa kaveriksi.
Mutta kaiken sen vaivan arvoista se on huomata kuinka tuo pallero alkaa luottaamaan, ja viettää sellaista koiranelämää, kuten sen olisi pitänyt aina viettää. Nelly on todella monta rotua oleva haukkunen. Ei mitään hajua mitä tuo Romanovin noutaja sisältää.... ( Koiraa miettiessä, kaikki rotukoirakasvattamot vaativat näyttelyssä juoksemista koiran saamiseksi. Siksi päädyimme rescuekoiraan, sekarotuinen piski voi olla sohvapottukoirana, lenkkikaverina ja ei tarvii puunata näyttelyyn....)

Alussa Nelly karkasi viikoksi. Saimme sen kiinni loukkutekniikalla ja sen jälkeen asunut ihan nätisti meillä. Painoa on tullut lisää ja turkki on upea musta kiiltävä. Kiitos luonnonmukaisen ruokavalion! Hassua on, että Nellyn karva ei irtoa. Ei edes harjaamalla. Epäilen että keväällä kuuluu vieno PUFFF, ja karvat on kerralla irronneet lattialle. Ja meillä on kalju hurtta.

Hertzin kanssa Nelly on ihan parhaita kamuja. Mennen tullen leikitään ja puuhataan. Todennäköisesti tekisivät pöljyyksiä, jos ei vartioisi tarkkaan. Ransukoiraa pitää pomottaa. Kun ei kerta jaksa koko aikaa leikkiä....

Ransu, toinen koiramme on sakemannin ja snautserin sekoitus. Maailman höpsöimmät korvat ja vaatimaton sielu. Kunhan nyt saan ruokaa, rapsuja ja nukkua, niin se riittää. Ikää herrasmiehell on 12 vuotta, pikkuisen ikä painaa lonkkia ja nukkuminen maittaa enenevässä määrin.

Nelly eka päivänä meillä

Nelly joulun 2012 alla pihalla

Kuten kuvista näkyy rescuerekkunen on kasvanut ja kaunistunut ihan kunnolla. Lisäksi käymme koirakoulussa, jossa Nelly on osoittanut nopeaoppisuutta ja tekemisen iloa. Fiksu tyttöhän Nellyskä on. Ihanaa on se että alkuajan pelkotilat on katoamassa. Nyt Nelly osaa leikkiä leluilla ja totella peruskäskyjä. 

Ransumies 12 vuotta, meidän toinen koira. Pelastusrekku tavallaan hänkin.

Tästä tuli nyt karvanokkablogiteksti. Koirat on kivoja. Ne ovat uskollisia, hassuja, huumorintajuisia luontokappaleita. Ei tarvitse televisiota, kun noita kahta seuraa...